United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; mut korpien keskeen käykää! Se samppanjakaihonne vie, minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie". Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois: miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
HAUSSI. Vaikk' aatokseni kuinka aprikoi, En rahtua, en kynnen vertaa voi Nyt asiaanne arvata. SALMO. Kas tuo Vast' ihmeellist' on muistin tautia! Kun käytökseni suoran tunnette, Niin suorastaan mun suotte lausua. Kai Salla teille julkaissut on sen, Ett' antoi mulle sydämmensä? Me Ikuiset silloin valat vannoimme Te säikytte! No suokaa anteeksi!
Se vasta, vast' on vapaa mies, ken oman luoda tiensä ties keskeltä elon kuohujen ja ajan aatteiden; ei häntä vallat horjuta, ei joukon oikut orjuuta, hän yksin yönkin halki käy, kun tähteä ei näy. Ja vasta vapaa mies on se, ken tyynnä lausuu Tuonelle: »Ma kuolla voin, mut kuole ei, min eestä työtä tein.» Ei kuolema lie ankarin; on kuolo seppel sankarin, kun vaatii häntä vakaumus ja ihmis-oikeus.
Kai lie sitä mielinyt kauan Zeus sekä noutavanuoli Apollo, jos ain' avun ennen, suosion soivatkin; vaan nyt tuho tuima on tullut. Mutta en kamppailutta ma kaadu, en mainehetonna, vaan urotöin, joit' ei suvut unhota vast' elävätkään."
Kas tää vast' on siirappia! Ota, Simo, kerrassaan sinäkin hyvä kulaus! Tarvitset, nuorimies, voimaa ja tulta ydinrasvoihisi; kohta tulet naineeksi pällikäksi. Tuossa! Simo. Onpa äksyä! Siitä liemestä on vaivaa nähty. Kastapas, Sere, kielesi tuohon suurusviljan vereen. Hammi, lapsi, suukkoosi maitohäppää, ei se huulia poppaa! Kas niin! Sere. Ah sitä karvautta!
Sen muistan päivän, kun ensi kerran Sun, immyt armas, mä silmäs näin. Sen muistan päivän mä aina, aina, Se konsaan häivy ei mielestäin. Se päivä armas ol' suvipäivä, Ja kukat vast' oli puhjenneet, ja puhjennut vast' olit kukaks' itse, Siit' ai'at pitkät on vierineet.
Surman sarkaa vakoillessa hän vast' oli varsa raisu; painanut ei pelko mieltä, aina 'Hei! vaan ja 'Pois tieltä! rummun jälkeen vaikka mihin, kun vaan eespäin käskettihin. Tok' ei ystävää niin varmaa, lujaa, vakaat', uskollista. Niinkuin lapsi, vaikka harmaa, vihas tuskin vihollista. Kourin Munter Ryssiänsä, niinkuin hampain mällejänsä, survoi, vatkas kaikin hetkin, rakkaat toki kumpasetkin.
POMMERI. Hilleri! Sät törren vast! HILLERI. Minä en engelskaa osaa, vaan sanopa Pommeri ruotsiksi, niin heti ymmärrän! POMMERI. Tämä on lehtipuulaakin tiretsuunin kokous! HILLERI. Huittalarumsis! POMMERI. Naatus, vedä sinä nuo kamarin ovet kiinni. No niin. Eikö se ole johtokunnan yksimielinen rinsiippi, että Hurmerinta pois? KANTTORI. On! POMMERI. Naatus, kirjoita pykälä, että pois!
Hän lupasi pian tulla, mutta nyt on jo viikkojakin kulunut, ja näinpä laulaa suuri runoilijamme: »Lempivää mi pidättävi paula? Sorsana hän soutaa järven poikki, yli vuorten kotkan siivin kiitää, palajaa jo ennen puolta päivää, kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi.»
AGRIPPA. Se Antonion korskaan On kylläynyt ja selin häneen kääntyy. CAESAR. Sen kansa tietää; hältä valituksen Se sai vast ikään. AGRIPPA. Kestä valittaa hän?