United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Hjalmarin laulaja, Hän saisko pilkaten mainita Ett' yksin kolmea vastaan Hän kaatui, sankari tuo? Gall, poika sa kuninkaan Kuin hänkin, veljistä vanhin sä, Käy yksin taistohon, kaadu Jos pettää miekkasi sun!" Ja taistohon yksinään Gall läksi; heikkopa ollut ei Tää Shelman ruhtinas, mutta Sen surma kuitenki vei.
Tarpehemme, toivehemme Toisihinsa kietouvat Kuin oksat tiheikössä Taikka juuret maan sisässä; Niin luovat väkevän metsän, Jok' ei kaadu, ei läpäise, Vainustellessa petojen. ILVO. Teillä on omat tapanne. Tuskin niitä tunnustaisin Jollen lempisi sinua. Orjako isännän verta? ILMARI. Minä en orjia suvaitse. Kaikk' ovat vapaita täällä: Työ on arvoksi jokaisen. ILVO. Onko korkea matala?
Ette ymmärrä minua, sanoi Attila, pää kumarassa. Minä teitä ymmärrän, puuttui Sprengtport puheeseen, mutta te olette haaveilija ettekä ymmärrä meitä. Olette nyt vankimme ja lain mukaan kuoleman mies. Mutta minun kauttani ette kaadu. Mitäs kapteeni Löfving sanoo? Löfving katsoi syrjään vastatessaan: Olen jo kerran ottanut hänen henkensä katkerammin kuin tappamalla. Kaatakoon hänet ken tahtoo.
Nämät jokainenkin sananlasku kuvailevat, köyhempänä elää paremman olevan, kuin rikkaana, ylellisenä, joka vaan useammassa kohdassa onkin tosi. Samalla mielellä tosinaan köyhä sanoo: Emmä kaadu korkealta: luudan päältä lattialle. Parempi pajussa maata, kuni paimenen sivussa, orpolapsen kainalossa.
Kuule, Mun lapseni, mi on nyt päätöksein. Mä riitaveljein kanssa miekastelen, Ja jos ei kaadu hän, niin kaadun minä; Ja kaikki hyvin sitten; väsynyt On rauhakammioonsa ehtinyt. ELMA. Ja tämä ompi vakaa päätöksenne? MAUNO. Jumal' avita! Mä hänen lävistän Tai nielee oman verein musta multa. ELMA. Mua ennen päästä täältä, kuolema, Kuin näitä hirmutöitä näkisin.
Satamarkkasia Mikon kädestä ottaessaan Risto sanoi arvellen: Ne, tuota, ovat minulla ainoat. Kesää vasten ainoat eivät jouda, tuota. Sitten Risto kääntyi ukon ja akan puoleen ja hieman kaupasta hyvillään satamarkkasia poveensa kätkiessään sanoi: Meillä, tuota, tuli äkäisesti hevosen kaupat. Sanotaan, että yhdellä lastulla, tuota, ei puu kaadu, vaan nyt se kaatui.
»Vaskate vara?» pani eukkokin ainoansa liikkeelle. »Vaskate vara kommer, kommer kouriin se on: vanhalla veneellä, herre kuut loon su seiver se on: ei se kaadu vaikka se heiluu», lasketteli Jussi. »Anna kahvia eukko», käski Kusti. »Täältä isännät saavat kahvia», virkkoi toinen eukko, »tulkaa tänne istumaan». »Rinttantilkuta, ranttantalkuta...» »Isännätpä iloisia ovat.»
Kai lie sitä mielinyt kauan Zeus sekä noutavanuoli Apollo, jos ain' avun ennen, suosion soivatkin; vaan nyt tuho tuima on tullut. Mutta en kamppailutta ma kaadu, en mainehetonna, vaan urotöin, joit' ei suvut unhota vast' elävätkään."
Jos taistelussa et kaadu, mun elatusisäni, niin makeasti nukut jonakuna myöhäisenä ehtoona, juotuamme kahden kesken kuin ystävät parhaat, nukut uneen, josta ei heräy. Viitalassa ja Kuuselassa vallita tahdon ja kauniin Elman vaimokseni saada, se on se onnen kunnas, jonne ehtiä tahdon. MAUNO. Niilo!
Poika parka, ei siellä niin hauskaa olisi, kuin nyt luulet. Siellä kovat myrskyt pauhaavat, joten aallot pian tuollaisen tottumattoman laivan kannelta viruttaisivat pois. Ajatteleppas vain, kun laiva keinuu kuin pieni lastu tuolla suurella valtamerellä, missä ei näy muuta kuin taivas ja vesi. Ei lastullakaan ole mitään hätää, ei se mene pohjaan eikä kaadu.