United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lavea oli märkä maa ympärillä, josta vettä ehtimiseen valui ojiimme, ja vielä oli saroillammekin sisällistä märkyyttä, sillä kun äitini pisti muutamaan, aivan kuivan-näköiseen paikkaan keskellä sarkaa isolla rautalapiollansa ja nosti lapion täyteisen verran maata pois, niin kohta oli tuo pieni kuoppa vettä täynnä.
Harjun Martti, joka oli harteva ja vahva mies, oli kerran syyttänyt Tikkaa siitä, että hän muka oli varastanut 2 kyynärää sarkaa palasta, josta oli tehtävä takki, ja hänet oli Tikka halolla ajanut ulos tuvasta sillä kyydillä, että Martti, ennenkuin arvasikaan, oli nelinkontin lumihangessa.
Myöskään ei hänellä ollut yhtä kauniit vaatteet kuin toisilla pojilla nuttu ja housut olivat vaaleata sarkaa ja kaikki tiesivätkin, että hän sai tanssiopetusta ilmaiseksi, sillä hänen vanhempiaan pidettiin köyhinä; mutta mitä se merkitsi?
Ukko, auta orjan lasta, nosta polves päälle kiltti, korjaa koito maailmasta, kapaloissa kauas kanna, hyvin kätke hallan-arkaa, isää ällös ilmi anna; kohta kynnän Kalman sarkaa.
Kautta erämaiden karkaa Kajaanista, Sotkamosta, Hurtta niinkuin kuolon sarkaa; karkaa tunnon tuomiosta, peittäin viallista päätä, vitsoin varsaa vaahtosuista, säikkyin yötä, myrskysäätä, nähden unta hirsipuista.
Omaa tekoa, puhdasta kuosia, harmaata puuta ja harmaata sarkaa ja kun ne näin valmistivat itselleen juhlan, ei joutavaa iloa eikä räikeätä riemua, vaan puhdasta henkistä harrastusta, juhla kuin Jumalan kunniaksi, esillä elämän suurimmat kysymykset, omasta halusta ja harrastuksesta, itsestään antautuen, omat oppimattomat miehet opettamassa, elämälle todellista sisältöä, harrastuksille oikeaa suuntaa antamassa vanhaa kulttuuria, omaa sivistystä ei missään hän ollut sitä ennen nähnyt.
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin. »Tule mies rengiksi!» kuolema huusi »Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.» Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. Tottahan Tuonela hoitavi lastaan. Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa viikot ne vierii ja elonhetket karkaa. Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä Herra, koska seison ma sarkani päässä?
Siten hän pääsi niin pitkälle, että saattoi mennä Porvooseen lukiolaiseksi. Hänestä tulikin nyt lukiolainen. Hän luki ja näki nälkää. Isä ja äiti eivät voineet lähettää hänelle muuta kuin kotikutoista sarkaa, josta hän itse sai ommella itselleen vaatteet, mutta jotainhan hänen piti myöskin syödä ja juoda. Hän läksi lupa-aikoina kyliin ja lauloi siellä leipäkakusta tai ruiskappasesta.
Mut jos sun perus-äänes joskus soinut on vastakaiutonna tyhjyyteen, jos aattees lento oudoks jäädä voinut on niille, jotka tyytyy vähäiseen, kuin vahti kunnian nyt Suomen kansa Sun ympär' yhtyy, aikakirjahansa ijäisen kiitoksensa kirjoittaa ja rakkauden, mi seuraa raatajaa, iloisna kyntäessäs taiteen sarkaa jälkeenkinpäin, kun elon päivät karkaa. ILOISTA TIEDETT
Kyllähän minunlaisestani maankulkijasta tuntuu hiukan oudolta ruveta muitten ihmisten tavoin yhdessä kohden asumaan; mutta kun minulle käy ahtaaksi maalla, otan minä pikku Maijani mukaan ja lähden Tukh niin no; ei Maija tahdokaan merelle, hän neuloo ennemmin sukkaa ja kutoo sarkaa täällä kotona.