United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta jyrkästi kieltäytyi Henrik tunnustamasta itseään hänen sukulaisekseen, jos vaan kerrankin näkisi hänet käärittynä erääsen vaaleanvihreään saaliin, joka oli saanut nimekseen «pinaatti», tahi haljakan harmaasen hameesen, jota sanottiin «kauraliemeksi». Ei kellään sisarista ollut niin paljon tavaroita kuin Louisella, eikä kukaan pidellyt niitä paremmin, sillä Louisella oli suuressa määrin sitä ominaisuutta, jota tahtoisimme nimittää «kokoomistaipumukseksi». Hänen rasiansa ja myttynsä aivankuin pullistuivat hyllyillä, mihin niitä aseteltiin ja kierivät vähä väliä alas hänen päällensä.
Lents piti päänsä vaan, sanoen: "Ei, sinun ei sovi tulla mukaan". Hän otti vaunujen istuinloodasta jotensakin suuren mytyn ja meni sillä kaupunkiin päin. Babet'in koto oli näet ulkopuolella kaupunkia puron partaalla, lähellä lukuisia lautakarkkoja. Kaupungista palattuaan sai Lents Annilta salaa myötä-otetun myttynsä, vähän suurennettuna, korjatuksi takasin vanhaan paikkaan, vaunujen loodaan.
(Puuhaa myttynsä kanssa, sitä penkoen, kuin huokaillen, mutta leveästi, reilusti.) Jaa, niin se on... Se on tämä maailma semmoinen, että kulitpa sitä pitkin tai poikin, niin nenä se on aina vain edelläpäin... (
Hapuilen kohmettuneiden aivojeni lokeroista muutamia venäläisiä sanoja, joita Trastin kielioppaasta olen sinne päivittäin siirrellyt, panen niistä hätäpikaa kokoon jonkunlaisen lauseen, jolla tiedustelen, onko tarkotus, että hän jää minulle koppitoveriksi. Da, da! kuuluu iloinen vastaus. Hän katselee mihin laskisi myttynsä, mikä kaikesta päättäen sisältää koko hänen irtaimistonsa.
Kun hän saapui purolle, joka alkoi mökin lähteestä, niin hän arveli peseytyvänsä, ennenkuin lähtisi vieraihin. Hän nakkasi myttynsä ison hemlokin alle, heitti maahan lakkinsa, vyönsä, paitansa ja laski niiden viereen ladatun pyssynsä.
"Kaksi pääsi karkuun; muitten nahkat ovat tallessa", vastasi Taavi. "Sepä oli reippaasti tehty", kiitteli Kirsti hyvällä mielellä; "tule nyt syömään illallista." "Ei juuri vielä, Kirsti", vastasi tulija, myttynsä avaten. "Minä olen viime aikoina huomannut, että te näytätte niin huonolta eikä teille maita ruoka.
Kivenheiton päässä kaislikosta kohosi pieni paljas musta kalliosaari ja sen päässä souteli veden hohteessa jääkuikan musta yksinäinen muoto. Kun tukkimies tuli puiden seasta aukealle ja hänen myttynsä värit sattuivat kuikan silmään, niin lintu upotti itsensä syvemmälle veteen, jotta näkyivät vain pysty kaula ja vaajamainen pää.
Heidän perästänsä asteli Loviisa, joka joutuisaan oli ottanut pienen myttynsä maasta ja, kutsuttuaan pientä nelijalkaista kumppaliansa, kiireesti oli lähtenyt tälle tielle, joka hänelle soi pelastusta äsköisestä suuresta, väistämättömältä näyttävästä vaarasta. Jo nousi ämmä, tiuskaisten Nää sanat vimmatut: Jos isäsi ois tehnyt sen, Sit' ois hän katunut.
Ei saa kukaan lähteä kaupungista, komensi vääpeli, se on kielletty. Siihen ei kukaan vastannut, mutta tiellä näkyi yksinäisenä ja jylhänä Tasma. Tehkäät haudat avaroiksi! huusi hän. Kuolema käy ympäri etsien omaansa. Kuulkaa! Tuossa hän taas huutaa, kuiskasi väki kauhistuneena. Nyt jo kolmatta päivää. Tietäjätär lähestyi ja huusi taas varoittaen: Tehköön myttynsä kellä on myttyyn pantavaa.
Kirje päättyi kehoituksella, että Antero heti sitoisi myttynsä ja tulisi. Antero luki monesti kirjeen. Vaikka hän vakavasti oli päättänyt käyttää sopivaa tilaisuutta, vähässä ajassa koota säästö-rahoja, niin tunsi hän kuitenkin pelvon sydämmessänsä, josta koko päivänä ei päässyt erillensä ja joka myös ilmautui, kun hän illalla äidille ilmoitti aikeensa.