United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
En anna itseäni kaahata, Kuin koira huoneestani ulos, Sen miehen kautta, jota vihaan; En myönny siihen. ELMA. Me nöyrtykäämme sallimuksen alle, Niin rauha jälleen sydämmiimme palaa. Oi! jättäkäämme koto tämä Ja itsellemme toinen etsikäämme. Se vaikk' on pieni maja, mutta ilo Ja rakkaus ja levollinen mieli On majassamme uskollinen vieras.
Elsan poissa ollessa oli Kalle hoitanut vähäistä lintujen ravintolaa, niin, että huoneen oven ympärillä lenteli lintuja parvissa ja hyppelivät ulos ja sisälle auki olevasta häkin ovesta. Heillä oli koto siellä, mutta koto, joka ei poistanut heiltä vapautta. Vuosi kului. Elsa kukoistui ja metsän kaiku saneli hänen laulujansa. Hän oli palannut vanhoin tapoihinsa ja töihinsä.
Eipä jalo neiti istununna Kauvemmin, kun kasvi kuihtuneena Kastett' oottaa päivän laskettua, Ennenkun jo kyynel hällä vuoti Poskille, ja kun hän surren lauloi: "Sydän kun se toisen syömmen kohtaa, Vähäks muuttuu, mik' olj ennen kalliin, Koto, maa ja taivas, vanhemmatkin, Enemmän kun maa on syleilyssä, Näkyy silmiss' enemmän kun taivas, Silloin isän tahtoo, äidin neuvoo Salahuokaus on kallihimpi.
»Maa on kaikkein eläwäin, sekä suurten että pienten yhteinen asumapaikka; mutta ihmisen oikea koto on taiwaassa.» »Taiwas merkitsee pysywäistä iloa ja autuutta. »Silloin Jumalaa oikein kiitoksella kunnioitetaan, koska hänen hywyyttänsä kohtuullisesti ja sowinnossa ilolla nautitaan, pyhästi muistellen Herran korkeutta ja armoa.»
Koto on, niin sanoaksemme, osa meistä itsestämme, ja silloin kun sitä uhkaa vaara taikka ihminen on ehkä ainaiseksi sen jättämäisillään, painaa tämä osa sangen raskaana puntarissa. Kun jääkäririvi teki käännöksen, joutui Kyösti vielä lähemmäksi pirttiä. Hän ampui kuin kaksi miestä ja kun taistelua oli kestänyt puoli tuntia oli poika jo kokonaan tottunut luotien vinisemiseen.
Hän tuli, kääri mun helmaansa ja lausui: »riennä jo kotihis, riennä mun kanssani, kultaseni; siellähän vieraita Mahanaimin kaupungista huoneessamme riemuitsee, ja sinua halaavat he nähdä, syleillä ja suudella. Tule, mun lapseni, tule!» Niin hän lausui, mua manttelinsa suojassa kantaen vasten viileää, ihanata tuulta; ja näkyipä viimein armas koto.
Moni luulee kansan tulleen rikkaammaksi, kuin hän kaukaa katselee sen tilaa, mutta menköön vaan vähä likemmäksi, ja koettakoon perin pohjin tutkia sen koto eloa ja hän tulee havaitsemaan, että se kaunis ulkopuoli ainoastaan on lainattu valo, jonka ne pimeät varjot, jotka makaavat sisä-puolella, vallan himmentävät.
Taivas on rakkauden koto, vasta siellä voi rakkaus olla oikea, todellinen. Mutta ihminen voi jo täällä olla autuas, olla taivaassa. Hän voi tuntea ijankaikkisen, kirkkaan lähteen kuohun sydämessään. Jokapäiväinen rakkaus kohoo pian korkeutensa kukkulalle, josta se vähitellen ajan pitkään vyöryy alas, lähestyy taasen maata ja joutuu niin maailman huolen, maallisten huolten tukahutettavaksi.
Nyt hän lähti kotoa, kuin ei olisi koto hänen omansa eikä hän itsekään mies omasta kohden. Senpä tähden hän niin paljon aikaa kuluttikin, eikä hän sittekään taitanut sanoa, mikä häneltä oikein puuttui. Jos taas jotain saa pyynnöstä ja pakosta eikä hyvän-hyvyydestä, se ei pyhitä mitään, sillä eihän se ole taikauskoa, kun sanotaan, että sitä siunaus seuraa, jota ilman pakkoa tehdään.
Saat kuulla "Koskenhaltijan", sanoi hän. Ja hän soittamaan "Koskenhaltijata". Mutta nytkös kädet tulivat liikkeesen! Hän ei voinut pysähtää; yksi laulu ja polska soljahti toiseensa ja viimein mennä viipotettiin "Karipolskaa" jossa koski, vuori, joen pauhina, koto ja hän, joka oli soittanut hänet irti kirkonkellolla. Vieras istui aivan kuin kiinninaulattuna.