United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Senaattiin Antonion lähetämme Sanalla, ett'et tänään jaksa hyvin; Oi, myönny siihen, polvillani pyydän! CAESAR. No, sanan vieköön hän, ett'en voi hyvin. Ja oikkus vuoksi kotihin ma jään. Hän sen saattaa tehdä. DECIUS. Oi, terve, Caesar! Huoment', oiva Caesar! Senaattiin tulen sua noutamaan.
"Ja teidän mielestänne on siis käräjöiminen lakkautettava?" "Niin sanotulla sovinnolla, niin." "Miten voitte te sovittaa minun lähes kolmen sadan henkilön kanssa, joista minä en yhtään tunne?" "Sillä asialla on vastuksensa." "Mutta nyt," alkoi rouva, "tunnen minä teidät, vaan en myönny teidän kieltäymykseenne. Teillä ei ole oikeus luopua laillisesta perinnöstänne, mutta te voitte sen lahjoittaa."
AL-HAFI. Kuningas talonpoikaa vastaan vain ois hänen ollut siirrettävä. Kunpa sen tässä näyttää voisin! NATHAN. Kyllä uskon! AL-HAFI. Niin tornille ois tilaa saanut, voiton perinyt ois. Sen näyttää tahdon hälle, opastaa häntä. Mutta hän!... NATHAN. Ei myönny? AL-HAFI. Mua ei hän kuule ees, ja halveksien lyö pelin kumoon. NATHAN. Onko totta tuo?
Aivanko todella? Sganarelle. Aivan todella. Te hyvä herra, ette tarvitse valittaa, että teille ei ole oikein tehty. Näette sen, kuinka minä kaikki toimitan järjestyksessä. Te rikotte meille antamanne sanan, minä vaadin teitä miekkasille, te ette myönny siihen, minä pieksän teitä kepilläni, eikö tämä kaikki ole niinkuin sen pitääkin olla?
Kuule nyt! huusi Stromminger, ja hänen leveää otsaansa ikäänkuin halkaisi leveä vihan suoni, kasvot olivat paisuneet ja silmät verittyneet kuule minua nyt äläkä tee minua hulluksi! Myönny tahtooni muuten tästä tulee huono loppu meille molemmille! Huono loppu tuli jo vuosi sitten, isä! Kun te löitte minua ensimäisen rippikäyntini päivänä silloin jo tunsin, että kaikki oli lopussa meidän keskenämme.
Simmiaan vastaväitteesen, ett'ei sielu muka olisi ruumista lujempi ja pitkäaikaisempi, en myönny; sillä kaikissa näissä suhteissa sielu minusta näyttää suuresti voittavan.
«Hänellä oli niinmuodoin oikein ennustaessaan ja siinäkin, että hänen kuolemaansa seurasi onnettomuus« sanoi Johannes. «Vaan, herra parooni! Minä en vieläkään myönny. Sakaria tahdon minä opettaa. Tehkää te hänelle mitä hyvää muuten tahdotte«. «Onneton Kyösti, onneton Katri!« huokasi Anna itsekseen, huolimatta vääpelistä. Johannes ja Maria. On ilta, kaunis, ihana, vaikka syksyinen ilta.
Niin kovin vähällä saa työmiehestä hyvän ystävän, vaan tuotakaan vähää eivät 'herrat' tahdo tehdä. Eipä suinkaan pitäisi näyttää liialta, jos tahdommekin jonkun äyrin päivältä lisää, kun näkee minkälaista on toimeentulomme." "Mutta jos nyt 'herrat' eivät myönny, ettekä saa palkanlisäystä, niin mitä aijotte silloin tehdä?"
Edellinen oli miehen, jälkimäinen naisen ääni. Kumpikin puhui kuiskaten. »Minun täytyy katsoa, miten hänen laitansa on». »Ei, lupaa minulle ensin täyttää pyyntöni». »Myönny siihen», kuiskasi kolmas myöskin naisen ääni. »Hyvä, minä lupaan», vastasi mies. »Menkää nopeasti pois, nyt hän herää». Kuulin vaatetten kahinaa ja avasin silmäni.
"Seitsemästi olen ollut hänen luonaan minä voittaja eikä hän ole vastannut mitään kysymyksiini. "Ensi kerralla hän katsoi minuun. Vain sen katseen vuoksi hänen pitäisi menettää päänsä." "Hän ei myönny koskaan." "Siitä nyt onkin kysymys. "Vesipisarat kuluttavat kovan kallionkin. "Mutta minä en voi enää odottaa.