United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä kun päiväkaudet tulee näin keveillä vaatteilla reessä olemaan, niin kerkiää talven ilma tunkeutua ihan ytimiin asti." "Aivanko noilla pikkutakkisillanne koko matkan olette tehnyt?" "Aivan. Mistäpäs minulla lienee muuta ollut." "Olisitte ostanut oikein lappalaiset turkit, niin olisitte tarennut." "Ei ollut rahaa.
Isäntä on monestikin puhunut että hän velkoja vähentääkseen möisi tästä puolen ja kauppaan pääsemme ottamalla isännän velkoja niskaamme. Siis sana rahaksi, viimeinen velaksi." "No aivanko totta!" huudahti Maria iloisesti. "Se on totta kuin vettä. Jos sinulla vaan tekee mieli talon emännäksi, niin se virka on tarjonasi aivan huomisesta päivästä."
Aterian jälkeen ukki viittasi hänelle kamarinsa ovelta, että on vähän suhahtamista; käväise täällä. Kysyn vieläkin, virkkoi hän, aivanko se on sun viho viimeinen sanasi, ettet rupea enää kesäksi? Eipä taida siitä someta, kun kerran sanoin, toisti Matti. Suurtako rahaa vain mieli kaipaa. Tulkoonpa sitten suuri tai pieni, kunhan käypi.
Mutta, Anna-Maija, minä en tästä lähtein voi olla niin paljon heidän kanssansa kuin ennen. Lapsenpiika. No, no, tottuuhan pikkulapset jos mihinkin. Nora. Niinkös luulet? Luuletkos heidän unohtavan äitinsä, jos olisin aivan poissa? Lapsenpiika. Herra varjelkoon! aivanko poissa! Nora.
Joko rupeavat lapsetkin elämöimään! Eikö meillä ollut ihan tarpeeksi naiskysymyksessä? MAIJU. Jussi! Malta sinä JUSSI. Teuvo, tule. pois! Muuten joudumme ojasta allikkoon, naiskysymyksestä Helsingissä laps'kysymykseen täällä. MAIJU. Minä en ole mikään lapsi, kuuletko sinä JUSSI. Tule, tule Aivanko todella ? ELISABETH. Ei, mutta Jussi! Mihinkä nyt? JUSSI. Peseytymään, mamma.
Oikein totta! Ethän vaan vasten tahtoasi ? Ole huoleti, mieheni! Tahdon tulla niinkuin sinä suven ja talven tappelusta tahdon päästä täyteen kesään. Vaimoseni, kultaseni! Lähennä pian suukkosi! Sitten tapahtui jotain semmoista. Ja tuossa tuopi mestarikin ylykseni. Tässä, hyvä herra, sellainen kuin käskitte! kumarsi mestari. Aivanko täysvillainen? Joka ainoa rihma, vakuutti mestari. Nyt, vaimoni!
"Ja niittämään ja haravoimaan?" "Johan nyt toki mutta aivanko totta, että tulet meille?" "Totta...." "No, voi minun päiviäni...." Muistatko vielä ? kun sitten jonain päivänä sen jälkeen istuimme penkillä puutarhan lehtimajassa. Minäkö olin sen ensin sanonut vai sinä? Mutta kun se oli sanottu, sanoit sinä: "Tiedä että olen rakastanut sinua siitä pitäen, kuin sinut ensi kerran näin."
Kyllä me nuoret kuitenkin päätimme ukon kuoltua tahi pojan varmistuttua muuttaa meille, mutta tällä kertaa minä aluksi muutan sinne Mäkelään, sillä miehen pitää luopua isästään ja äidistään ja vaimoonsa sidottu oleman," puheli Kaaperi. "Aivanko todella teistä sitte tulee pari?" sanoin minä, "sitä en olisi koskaan uskonut."
Jotakin kait siitä tulee, kun luomaa on yhdeksänkymmentä kyynärää". "Vai nimismiehen rouvalle. Aivanko te herrastaloihin teette käsitöitä", keskeytti rovastinna ja alkoi enemmän tarkastella vaatteen kevyyttä. "Herrastaloissapa se on meidän leipämme ollut nämä leskivuodet". "Mitä ne maksavat kyynärästä, esim. tämmöisestä vaatteesta kutomapalkkaa?"
Missä ovat nyt sinun kompasi, sinun kujeesi, sinun laulusi, sinun säkenöitsevät kokkapuheesi, jotka saivat koko pöytäseuran nauruun purskahtamaan? Ja nyt eikö yhtäkään jäljellä, jolla voisit ivata omaa irvikuvaasi? Aivanko kutistunut? Mene nyt armon kamariin, sano hänelle, että vaikka hän tuuman paksulta maalaisi poskensa, tuollaisen muodon hän lopulta saapi; koeta, saatko häntä nauramaan.