United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Herransiunauksen perästä hän saneli: "Tee niin, että minä saan sen kortteerin; en minä pyydä paljon, tee nyt niin, minä uskon että sinä teet, kun minä pyydän, tee niin, tee niin, rakas, rakas, Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimes, lähestyköön sinun valtakuntas, anna meille ei: tapahtukoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaissa, anna meille meidän jokapäiväiväinen leipämme, niinkuin mekin meidän velvollisillemme "

"Ei sitä tiedä, sillä ihmisen onnea ja onnettomuutta ei voi varmaan sanoa ennenkuin hän on päivänsä päättänyt. Tosi on, että leipämme on huono, mutta sen huonouden palkitsee moninkertaisesti tyytyväisyytemme ja keskinäinen rakkautemme.

Mutta vaikka kaikki muu kävisikin hyvin ja sääntöjen mukaisesti, voi uuni vielä pilata kaiken. Leipämme suureksi vahingoksi ovat rautauunit melkein yleisesti syrjäyttäneet kunnon vanhat tiili-uunimme. Rautauunit ovat epäluotettavia ja oikullisia, eivätkä yleiset säännöt lämmöstä pidä niiden suhteen lainkaan paikkaansa.

Jotakin kait siitä tulee, kun luomaa on yhdeksänkymmentä kyynärää". "Vai nimismiehen rouvalle. Aivanko te herrastaloihin teette käsitöitä", keskeytti rovastinna ja alkoi enemmän tarkastella vaatteen kevyyttä. "Herrastaloissapa se on meidän leipämme ollut nämä leskivuodet". "Mitä ne maksavat kyynärästä, esim. tämmöisestä vaatteesta kutomapalkkaa?"

Se kulkukin on niin ilkeää. Mutta sinähän mies olet, et suinkaan ämmiä pane semmoiseen matkaan? Tuossa, niinkuin tiedät, ovat leipämme loput, nuot 5 kyrsää ja karpio aitassa, paramatta tröijyni ja trälliklänninkini hinta. Hm, syömättä on vielä kimo, lammaskaritsa, kissa ja kana.

"Ota, tuossa on viimeinen leipämme, heitä se ulos kerjäläisroistoille tuonne maantielle ja käske niitä sitten menemään hiiteen!" "Ukkoseni", sanoi emäntä, "tähän vaaditaan vielä jotain muuta, se nimittäin, että annat hyvästä sydämmestä." "Mitä vielä?" vastasi ukko. "Noh, anna sitten hyvästä sydämmestä, mutta sillä ehdolla, että Jumala antaa, meille kymmenkertaisesti takaisin.

Miksi en ensin etsinyt sinua ja saanut selitystä? Olisimme siten aikaa sitten pelastuneet kurjuudesta. Kyynelsilmin. Emma! Anna minulle anteeksi. Sinä olet nyt silmissäni yhtä puhdas kuin ennenkin, sinua rakastan nyt monta vertaa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta olenhan minä nyt vaan kurja-raukka! Armahani! Rohkeutta vaan! Ryhdytään rinnatusten taisteluun leipämme, kunniamme tähden.

Löhnberg'iläisten yhteinen leivin-uuni oli ja on vieläkin ulkopuolella kaupungin muureja, linnavuoren juurella, lähellä sitä lätäkköä, jonka yläpuolella äsken palanut paja ennen oli seisonut. Oven kamanaan oli kirjoitettu: "Täällä naiset leipiä paistaa Ja kakkuja, jotka hyvältä maistaa. Oi Herra nälästä varjele, Ja siunaa aina leipämme!"

Se tahtoo sanoa, missä meiningissä antaa maan? sanoi keski-ikäinen talonpoika liivimekossa. Antaa teille arennille, teidän nautintoonne huokeasta hinnasta. Onhan se sangen hyvä asia, sanoi eräs vanhus. Kunhan maksu vaan olisi kohtuullinen, sanoi toinen. Miksi emme maata ottaisi? Kyllähän siihen toimeen pystymme, maastahan leipämme lähtee!

On sitä meillä kumpaisellakin ollut huolta ja puuhaa, mutta ei ole kuumille kiville mennyt. Auno vuorostaan ylpeili sillä, että hänellä oli viisi Mikon lähettämää satamarkkasta jäljellä. Leipämme, kahvimme ja kaiken, mitä olemme tarvinneet, olen ottanut kapaloistani, olen hoitanut lehmiä hyvin ja kirnunnut voita enemmän kuin monessa talossa kymmenestä lehmästä, lisäsi hän.