United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tietysti ei puhunut täyttä totta. Eihän toki semmoista voi tapahtua. Se on mahdotonta! Onhan minulla kolme pientä lasta. Lapsenpiika. Jopa vihdoinkin löysin tuon vakan, jossa on maskeraativaatteet. Nora. Kiitoksia; pane se pöydälle. Nora. Voi, jos minä voisin ne repiä sadaksituhanneksi kappaleeksi! Lapsenpiika. Herra varjelkoon! Voihan ne hyvin laittaa kuntoon jälleen hiukan malttia vain!
Kuules, sanoppas minulle, Anna-Maija sitä olen usein ajatellut. kuinka sydämesi salli sinun panna lapsesi vieraan hoidettavaksi? Lapsenpiika. Täytyihän minun, koska mun piti tulla pikku-Noran imettäjäksi. Nora. Niin, mutta että sinun teki mieli siihen? Lapsenpiika. Kun oli niin hyvä paikka tarjona! Köyhä, onnettomuuteen joutunut tyttö-parka saattoi kiittää onneaan siitä.
Ja jos ei minun pikkuisillani olisi ketään toista, niin tiedän että sinä Joutavia, joutavia. Minun nyt täytyy . Huomenna saat nähdä, kuinka kauniiksi laitan itseni. Lapsenpiika. Niin, eipä koko baalilla tule olemaan ketään niin kaunista kuin meidän Nora-rouva. Kunhan vaan ei tulisi ketään. Kunhan vaan ei sillä aikaa tapahtuisi mitään täällä kotona. Hullutusta! eihän nyt tule ketään.
Nora. Niin, lähden pyytämään rouva Lindeä avukseni. Lapsenpiika. Vai ulos jälleen? Tuommoiseen ilkeään ilmaan? Te vilustutte, rouva, tulette kipeäksi. Nora. Oh, se ei olisikaan pahin paha. Kuinkas lapset voivat? Lapsenpiika. Ne pikku-raukat leikittelevät joululahjoillaan, Nora. Kysyvätkö ne usein minua. Lapsenpiika. Ovathan ne niin tottuneet näkemään mammaa luonansa. Nora.
Eikö lie tullut pitämään poliisitutkintoa. Poliisitutkintoa? Ei suinkaan. Eihän se ollut sytytetty. Pidetään se yhtä kaikki aina tulipalon jälkeen, tiesi lapsenpiika kertoa. Pitäkööt minun puolestani, sanoi kyökkipiika. Ei ole minun kauttani päässyt tuli irti, vaikka valalle vietäisiin. Hänen puheensa kuului kuin jostain etäältä. Elli ei sitä tajunnut, eikä hän välittänytkään tajuta.
Kyynelsilmin kehtoa hän vain souteli verkkaan, lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti. Kaikk' oli vait, yöpöydäll' lekkui himmeä lamppu, raskas, synkkä ja tympeä vain nyt siell' oli joulu.
Ei loruella tässä missä vetotuuli käy! Helmer. Tulkaa, rouva Linde; nyt ei tässä kärsi olla muut kuin äidit. Lapsenpiika menee lasten kanssa saliin. Nora. Kuinka riskiltä ja uljailta te näytätte. No, mitkä punaposket teillä on! Niinkuin omenat ja ruusut. Sepä oli hauskaa. Vai niin; sinä olet vetänyt sekä Emmyn että Bobin kelkalla? No, ja molemmat yhtaikaan! Niin, sinä olet reipas poika, Iivari.
Olkoon mahdotonta. Nora. Ei, ei, ei; älä laske heitä minun luokseni! Ole sinä heidän luonansa, Anna-Maija. Lapsenpiika. Hyvä, rouva. Sepä ei koskaan iki päivinä ole totta. Toinen Näytös. Nurkassa pianon vieressä seisoo joulupuu, tyhjäksi ryöstettynä, pahoin raastettuna, kynttilät loppuun palaneina. Nora. Tietysti kukas se tulisikaan tänään, ensimmäisenä joulupyhänä; eikä tule huomennakaan ketään.
Mutta, Anna-Maija, minä en tästä lähtein voi olla niin paljon heidän kanssansa kuin ennen. Lapsenpiika. No, no, tottuuhan pikkulapset jos mihinkin. Nora. Niinkös luulet? Luuletkos heidän unohtavan äitinsä, jos olisin aivan poissa? Lapsenpiika. Herra varjelkoon! aivanko poissa! Nora.
Iloissaan juoksi palvelija täyttämään herransa käskyä. Jegorovna löi käsiään yhteen. Ystävämme, sanoi hän kimakkaalla äänellä, sinä saatat itsesi onnettomuuteen! Kirila Petrovitsch syö vielä meidät. Suus' kiinni, lapsenpiika, huusi vihastunut Vladimir. Lähetä Anton heti kaupunkiin noutamaan lääkäriä! Jegorovna meni.