United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kastanjat, nuot kaksi suurta, jotka ovat keskellä ketoa Valdemarsborg'in vanhan herraskartanon edessä, kukkivat parhaillansa, ja syreenit, jotka, puunkaltaisina, verhosivat talon ympärillä olevaa muuria, olivat sinipunertavia. Kaikki oli hiljaista ja maan iloa. Oli iltapäivä, kun vanha kreivi ja kapteeni Berndtsson istuivat yhdessä lehtimajassa.

Alman ja Hiljan ystävyys oli vuodesta vuoteen kasvanut ja juurtunut, ja useasti heidät nähtiin yhdessä, vaikka Alma kävi koulussa ja Hiljalla oli kotiopettaja. Tässä he istuivat nytkin lehtimajassa yhdessä, kuunnellen nuorukaisten laulua. Vähän ajan kuluttua lisääntyi heidän seuransa, sillä Niilo tuli toisen ylioppilaan kanssa heidän luoksensa. Tämä toinen oli Hiljan opettaja, Paavo nimeltä.

Ja tämä on poikasi, se on lapsi, joka minut Jegor-veljesi kynsistä pelasti. Tämä nuorukainen se on, joka meidät kahdeksi vuosikymmeneksi eroitti toisistamme. Tämä risti haihduttaa epäilykset. Muistatko, Kolja, sitä yötä, jolloin kuunvalossa, istuessamme hovin puutarhan lehtimajassa, annoit minulle tämän ristin? Kosmin. Se on hän! Se on hän!

»Kotini on minulle hyvä kartano, ja isäni suojassa on herttaista olla», vakuutti Maaria, »en tiedä mitään parempata.» »Hm, niin tytöt aina sanovat, mutta toista ajattelevat», vastasi majuri. Nyt tuotiin kahvia. Sen juotua nuoret läksivät pallonheittoon, ja seuran vanhempi puoli istui lehtimajassa katsellen nuorten iloa.

Samassa aukenee ovi ja Claudiuksen nimen molemmat perilliset syöksevät meluten sisään. "Mutta äiti, sinä kirjoitat liian kauan!" huutaa valkeaverinen nuhtelevaisesti. "Me tahdomme syödä kermapiimää puutarhassa Fliedner täti on jo lehtimajassa ja me olemme tuoneet vaarinkin sinne."

Bruuno, joka oli nukkunut makeasti siimehikkäässä lehtimajassa, hieroi par'aikaa unta silmistään.

Tapaus päättyy kestiin, missä juodaan »walistuksen ja Suuren Ruhtinaan» malja pihaan tehdyssä lehtimajassa, johon on saapunut naapureita vieraisiin. Viimeinen »Näyttö» loppuu kauniiseen Talon-pojan Lauluun. »Pila Pahoista Hengistä» näkyy aikanaan olleen arvossa pidetty siitä päättäen, että sitä v. 1827 ilmestyi uusi painos.

Kattoa ei lehtimajassa ollut, joten ei ollut salaisuus linnuille eikä muille ilmailijoille, mitä siellä tapahtui. Loitolla lahdella näkyi pieni vene, pyrkien läntiseltä rannalta itäiselle. Veneessä oli kaksi henkilöä.

"Ja niittämään ja haravoimaan?" "Johan nyt toki mutta aivanko totta, että tulet meille?" "Totta...." "No, voi minun päiviäni...." Muistatko vielä ? kun sitten jonain päivänä sen jälkeen istuimme penkillä puutarhan lehtimajassa. Minäkö olin sen ensin sanonut vai sinä? Mutta kun se oli sanottu, sanoit sinä: "Tiedä että olen rakastanut sinua siitä pitäen, kuin sinut ensi kerran näin."

Mutta nuoremman, Kolja-herran, tunteet minua kohtaan olivat rehellisiä. Saatoinko minä olla hänen jaloon rakkauteensa vastaamatta? Minä rupesin häntä lempimään kaikesta sydämmestäni. Silloin tapasi meidät kerran Jegor-herra istuessamme hovin puutarhan lehtimajassa. Hän ilmoitti salaisuutemme vanhukselle, joka siitä julmistui.