United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja minä vakuutan pyhästi, Monsieur le Garçon, että hän todella on täällä. Hän makasi täällä, mutta teidän sänkynne eivät olleet ensinkään somia, ja hän tuli meille valittamaan sitä, ja täällä hän nyt on, tuolla minun miesteni joukossa, ja täällä olen myös minä, katsomassa eikö hänen sängyssänsä ole syöpäläisiä. Pikard, vangitse tuo mies ja sido hänen kätensä taakse.
KONRAD. Pyhästi siis lupaatte, mun herrani? HERMAN. Sen olen jo luvannut, ukko. KONRAD. Minä kiitän. HERMAN. Jos hän tulis, Konrad ilonen, mitä enkö antais minä! KONRAD. Ellei hän tule, pääni annan minä! TAAVETTI. Herra Fokas on tulossa. SELMA. Olkam valmiit! Hän onko jo läsnä? TAAVETTI. Eipä vallan. Tuolla niittukujalla hän tallustaa. HERMAN. Mutta kas sinä! TAAVETTI. Minä, herra?
Mutta jotain vielä: Oletteko te mies ja oikea ritari? CLAUDIO. Minä toivon niin. MARCIA. Vannokaat minulle pyhästi... CLAUDIO. Malttakaat: ennen vannomista tahdon kysyä teiltä yhtä ja toista. MARCIA. Minä kerron teille kaikki. Tiedätteko mistä ja ken tämä Vincentio oikeammiten oli? CLAUDIO. En, ja kaiketi ei tiedä sitä kenkään muu kuin te.
Viktor, elä ole kova rakastathan sinä minua? VIKTOR. Laske minut irti sinä olet toisen vaimo. SYLVI. Sinun vaimosi minä olen, sinun, enkä kenenkään muun. Viktor, sano, rakastathan sinä minua, tahdothan sinä ottaa minut omaksesi? VIKTOR. Ajattele toki sinä et tiedä, mitä teet. Sylvi, elä kiusaa minua. Minä olen pyhästi päättänyt pysyä rehellisenä miehenä.
Kuulkaat mitä sanon ja pyhästi takaan. Ah! toisin kuin ennen on nyt Jukolan veljesten elämä, sekä sielun että ruumiin puolesta. Toisin, Jumal'avita! Tietäkäät, he ovat kantaneet kääntymyksen ja parannuksen ihanimpia hedelmiä ja nyt he palauvat rakkaasen syntymäkotoonsa riemun ja kunnian poikina, tahtoen temmaista sylihinsä kaiken tämän maailman.
Ja asetti hän kaksi sormea piplian päälle ja, mulautellen silmiänsä kohden taivasta, vannoi pyhästi, ei milloinkaan enään nauttivansa juovuttavia juomia, ei pisaraakaan täällä eläissänsä. Meni vuosi, meni kaksi ja meni vielä kolmekin vuotta, ja aina lujana seisoi Simeoni vannotussa valassansa.
No, koska sinä lupaat niin pyhästi, niin uskon sinua, sanoi hän hengelle ja nosti pullon veneestä maalle. Kalastaja aukaisi pullon suun ja savu kohosi jälleen ylös ilmaan ja muodostui jättiläismäiseksi haamuksi. Mutta hän seisoi nyt kalastajan edessä nöyränä ja kiitti häntä sydämellisin sanoin pelastuksestansa. Sitten hän heitti pullon kauaksi mereen, jotta se ei enää tuottaisi hänelle harmia.
Ei pidä hänen ikinä, ei kuuna milloinkana hengissä tuleman tämän kaupungin muurien sisä-puolelle! Sen vannon pyhästi! Jaa, kostaa, kostaa tahdon! vaan millä tavoin? Anna ja Amalia. Amalia. Anna! Anna! No täälläpä sinä oletkin! Hyvä että vihdoinkin löysin sinun!... Mutta sinä katsot niin kamalasti, niin kiivaasti, että minä oikein pelkään. Anna kulta! Mikä sinua vaivaa? Minä tahdon kostaa! Amalia.
»Minä olen tehnyt erään lupauksen», selitti hän. »Olen pyhästi luvannut, etten pidä nuuskaa mukanani. Kieltämättä se on vaikea kieltäymys; mutta ajatellessani marttyyrejä, ei ainoastaan tämän skottilaisen seurakuntamme, vaan myöskin Raamatussa kerrottuja, häpeän minä mainitessani siitä.»
SELMA. Isäni tahtoo toisin, ja on jo pyhästi luvannut käteni miehelle, jonka sydämmeni hylkää. KONRAD. Ken on mies? SELMA. Mies tyly kuin röysteinen paasi, kitsas kuin sammakko, joka, niinkuin sanotaan, syö saveakin säästäen Fokas! KONRAD. Hän! Fokas? SELMA. Se kilpikonna! KONRAD. Mitä aattelee isämme? SELMA. Mitä aattelee hän? Aina toisin kuin muut ihmiset.