United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ansaitsivatko sukset vapauden uhalle panemista?" Kaikki, jotka kuulivat nämät pistosanat, nauroivat täyttä kurkkua. Suuttumuksen puna heloitti Kyöstin kasvoilla, kun hän vastasi. "Tuo pirtti on minun kotoni, ja näillä suksilla, jotka urhea isävainajani on minulle tehnyt, olen minä monta peninkulmaa hiihtänyt. Siksi ne ovat minulle kalliit".
Kuin lähestyin sitä seutua, joka oli tästä lähtien oleva kotoni, oli vielä sama alakulosuus mielessäni. Eikä tämän seudun näkeminen huojentanut tuskaani ollenkaan. Se oli kapea laakson kaistale, jonka kumpasellakin puolella oli korkeat mäet synkkine kuusimetsineen. Talojen ympärillä oli pitkät matkat vaan näitä mustanpuhuvia metsiä, niin että kaikki näytti olevan surupuvussa.
Kotoni näin edessäni, näin sen lapsuuteni ajoilta, joilta yleisen hämärän joukosta aina jokin selvempi tuokiokuva puikahti esiin. Oltiin kotipihalla eräänä hiljaisena aamuhetkenä kesällä. Isävainaja istui avarassa yönutussa portailla ja veteli savuja pitkävartisesta piipusta.
"Siellä siis ... tuolla on minun vanha kotoni", sanoi hän, "ja miten onnellinen enkö ollut siihen aikaan onnellinen ja iloinen; toivoin ainoastaan omistavani sen sormuksen, jonka nuori joutsen järveen kadotti... Nyt olen saanut sen rikkauden; ja mitä nyt vielä toivoisin? Niin, että voisin unhottaa sen majan, sen lapsen ilon ja tulla toiseksi ihmiseksi kuin silloin olin.
Siten pakoitettuansa minun jättämään kotoni ja kontuni yhdisti hän taloni muihin tiluksiinsa, ja minä näen nyt isäni perinnöstä ainoastaan raunioita jälellä". Liikutus, joka valtasi hänen kertoessaan näitä kokemiansa kärsimyksiä pakoitti sotilaan tässä muutamaksi silmänräpäykseksi keskeyttämään kertomuksensa.
Mä sydänt' etsin sieltä, täältä, Maan mustan multapallon päältä, Vaan silkin, kultakuoren alta En löydä vertaa maailmalta, Sydämen vertaa kotoisen. Kotoni köyh' on mökki vainen, Salossa Suomen seisovainen. Vaan matalan sen orren alta Petäjä maistuu mairemmalta Kuin voit ja vehnät vierahan.
"Oi, älkää kysykö, kuka ja mistä! Tutut ja tuntemattomat tiet ja polut ovat kotoni; ihmisten pilkka, nauru ja armottomuus on ainainen, hyvin ansaittu kumppanini ja pieksetty, rikkirunneltu ruumiini on ainoa tavarani.
Voi, kuinka kaunis on maailma Kotoni ulkopuolia! Ja tänä iltana tanssissa, Kuink' onnellist' oli tuolla! Ne nuoret herrat niin herttaiset, Ett' aivan mieleni suli! Ja syttyi heilläkin sydämet, Kun kuka luokseni tuli. On kukan vaikea valita, Kun noin on perhoja monta; Suon heidän luonani tanssia, Odotan verratonta. Berlin 8/9
Nyt ajettiin reki erääsen taloon, josta lumisateenkin lävitse näkyi tulta. "Tämä on minun kotoni," sanoi Malmin matkakumppani hänelle. "Tämänkin ovat venäläiset hävittäneet ja polttaneet. Täällä nousemme ylös, josta kynttilät loistavat. Kas niin, turkit pian pois, ja sitten sisälle. Tule, tule, nyt sinun pitää tuleman oitis minun kanssani.
Temmesjoen rannalla oli minun kotoni. Ei se ollut mikään rikas, iso talo, oli vaan vähäinen turpeista kyhätty, kurjannäköinen, yksakkunainen hökkeli. Jos minä olisin ollut pienenä suuri ja voimatonna väkevä, olisin minä tehnyt kahden, kolmenkin verran isomman töllin, kuin kotini oli; vaan kun olin pieni ja voimaton, täytyi minun tyytyä siihen, mikä meillä oli. Tölli oli äitini tekemä.