United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rännikatua hän tuli kotiin, neiti Saveniusen asunnon ohitse. Ikkuna oli auki; siellä istui raukka pöytänsä ääressä yksin. Terävä leuka nousi ylös, silmälasit kiilsivät Hannaa kohden. »Tahdotteko kukkia?» kysyi Hanna, kumartuen alas kadun tasalla olevaan ikkunaan. Vanha neiti hämmästyi, tempasi ensin taaksepäin, mutta lähestyi sitten jälleen. »Kiitoksia», lausui hän ja otti kukkaset käteensä.
Raivaa tiensä halki hankivuoren, uksenkin jo ilmi kaivaa, kantaa sisään naisen nuoren, laskee perälautsan päähän; ikkuna on iljankona, lies on kylmä käynyt jäähän, lumipeite permantona. Etsii tulta, tuluksia; silloin Irja sairas herää, kuulee armaan askelia, raottaa jo silmäterää, haastaa hiljaa: »Missä liemme? Liekö Turunkorva tämä?» Vastaa Hurtta: »Sinne tiemme johti, sen on seinät nämä.»
Lasi oli silloin mahdottoman kallis, sillä sitä täytyi tuoda Pyömistä saakka. Yksi ainoa ikkuna oli avattava, muut olivat pieliin naulatut, mutta tuulta tuntui sittekin salissa. Salin kolmannessa seinässä oli kaksi ovea, ne olivat tammipuusta, paksut, möhkeät ja suurella rivalla varustetut.
Tulen liekki Päin häntä kääntyy, silmälautain alta Tähystäin valoja, joit' uudinpari Nyt peittää sinivalkoinen ja reunass' Ihana taivaan väri. Mutta toimeen! Huonetta tarkkaan, kaikki panen kirjaan: Nuo taulut tuossa, tuossa ikkuna, Tuo vuoteen koristus, tapetit, kuvat, Kas noin, kas noin, ja kuvausten aine. Ah!
Esimerkiksi ikkunasta... Ikkuna on seitsemänkymmentä jalkaa yläpuolella Main-virran. Ovesta! ... tuumaili kapteeni. Sen takana seisoo yötä päivää kaksi aseistettua vartijaa. Kunnon kapteeni vaipui surullisiin mietteihin. Aika kului, tuli ilta, tuli yö. Nunnaa, jonka olisi pitänyt tuoda iltaruokaa, ei näkynyt eikä kuulunut. Juhla alkaa paastolla, mutisi kapteeni.
Herra tohtori, herra tohtori! soinnahteli sieltä äkkiä heleä nais-ääni. Tulkaa tänne! Joko teidän vieraanne on mennyt pois? Ei vielä! Ikkuna sulkeutui rämähtäen... Hän rupesi jälleen hitain askelin permantoa mittailemaan. Seurasi pitkä vaitiolo. Kumpikin mietti omia mietteitään.
Heidät kiskaistiin olkapäistä armottomasti vaunuun, ikkuna suljettiin ja uudin vedettiin ikkunan eteen, junan lähtiessä liikkeelle.
Vielä hiukan raitista ilmaa ja ikkuna vedettiin kiinni.
Tässä oleva ikkuna oli suuri, viisitoista askelta leveä ja miltei yhtä korkea. Vuoren sisustaan tästä paikasta menevä käytävä oli kaduntapainen, ja sen molemmin puolin oli vuorenseinään hakattu huoneita, todellisten asuinhuoneitten kaltaisia: Näissä huoneissa oli myöskin talouskapineita, erittäinkin oli paljon saviastioita.
Löysi viimein itselleen kamarin kaupungin laitamalla: ikkuna synkälle, mukulakivillä peitetylle pihalle päin, jonka nurkassa värisi lehdettömänä yksi ainoa syksyinen syreeni. Huonekaluina pöytä, tuoli ja sänky. Jo kotoaan maalta hän tiesi, että ompelukoneen voi saada vähittäismaksulla... Ja hän sai sen. Paperilappu ovelle, että tässä asui ompelijatar.