United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaksi vartijaa otti nyt kauppiaan huostaansa, saattoivat hänet erään pihan halki, veivät hänet muutamaan käytävään, jossa seisoi kolme vahtimiestä, aukasivat erään oven ja työnsivät hänet kehnoon huoneesen, jossa ei ollut muuta sisustusta kuin pöytä, tuoli ja komisarjus. Komisarjus istui tuolilla pöydän ääressä kirjoittamassa.

Täällä kuningas vietti sen ajan, jolloin häntä ei tarvittu ikävöimässään vartiopalveluksessa goottisolan eteläpäässä, missä Narseksen etuvartijat alinomaa pitivät vartijaa toimessa, milloin ahdistaen kauempaa nuolilla, kivillä ja heittokeihäillä, milloin tehden rohkeita, äkillisiä hyökkäyksiä.

Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee. Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa.

Mutta minä en käsitä ... tällaisestahan tulee aivan hulluksi! Ettehän kiellä seisoneenne pyssy kädessä, kun me saavuimme sinne alas? En, minulla kyllä oli pyssy kädessäni ... mutta... Ja ette suinkaan kiellä sitäkään, että laukaisitte pyssyn vartijaa kohti, joka tuli teitä vangitsemaan? jatkoi poliisimestari, vastenmielisyyden sävy äänessään.

Hän saattoi ainoastaan pudistaa Lomaquen käsivartta alinomaa, ja osoittaa penkkiä, jolla Rosa istui pää vaipuneena rintaa vasten, kädet ristissä hervakasti polvien päällä. "Tuolla on kaksi aseellista vartijaa oven ulkopuolella ikkunoissa on rautaristikot teillä ei asetta ja jos teillä olisikin, niin on vahtihuone aivan lähellä toisella puolen teitä ja oikeussali toisella.

Heitettynä sinne tänne tässä ajatusten sekasorrossa, kävin sydämeni syvyyttä myöden liikutetuksi ja valtavat kyyneleet valuivat kasvoilleni. Näin antautuessani murheelle ja itkeissäni kuin nainen, tulivat vartijat huoneesen, kuin pyövelin palvelijat kirveinensä. Kaikki kolme vartijaa astui edelläni kun minut vietiin suureen rakennukseen keskellä toria.

Pitkä aika oli kulunut ja Saimaanniemen suku oli viimeinkin joutunut melkein häviöön. Taukoomattomat taistelut olivat sitä vähitellen kuluttaneet. Siellä istui nyt takan ääressä jäljellä ainoastaan kolme ijäkästä veljestä, kolme harmaapartaista vartijaa. Kaikki heidän poikansa olivat kaatuneet, paitsi nuorin, Saivo, ja hänen kuudessa reippaassa pojassaan yleni nyt Saimaanniemen suvun toivo.

CASSIO. Ei vartijaa? Ei ketään? Murhaa! murhaa! GRATIANO. Tuhoa varmaan! Hirveä on huuto. CASSIO. Apua! LODOVICO. Kuule! RODRIGO. Oo, suas, kurja konna! LODOVICO. Parikin voihkausta! on synkkä; Petosta ehkä! Vaarallist' on käydä Päin huutoa, jos apua ei saada. RODRIGO. Avuksi tulkaa, verihini kuolen! LODOVICO. Vait! Kuule! GRATIANO. Yksi tuossa paitasillaan, Kädessä kynttilä ja miekka, saapuu.

Nyt oli päästävä vain selville siitä, kuinka tarkkaan aittaa vartioitiin, ja sitten yöllä yritettävä, sillä kaikesta päättäen aikoivat viholliset tähän yöpyä. Muutamista seinänraoista tirkistelemällä sain selville, ettei aitan ympärillä liikkunut vartijaa, mutta sensijaan oli toinen nuotioista lähellä aitan ovea, ja sen ympärillä hääräsi joukko kasakoita syöntipuuhissa.

Ne avattiin yhdellä niistä avaimista, jotka riippuivat salaoven takapuolella luultavasti siksi tarpeeksi, että markiisi saattaisi, milloin tahtoi, vartijaa kutsumatta päästää pois tai toiseen paikkaan kuljettaa jonkun vangin. Rosvo ojensi kangistuneet raajansa suoriksi ja harppasi ulos vankihuoneesta, tuntien vapaaksi päässeen pyörryttävää iloa.