United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seinäkellon yksitoikkoinen tikuttaminen ja silkkikankaan kuhina teki äänettömyyden vieläkin syvemmäksi ja painostavammaksi. Mutta nuori ompelijatar ei sitä näkynyt huomaavan, kiireessään ei hän tarkannut sitä sekavaa melua ja astumista, jota kuului viereisestä huoneesta, pienestä salista vaatimattomassa huoneistossa, jossa nuori vastanainut koulunopettaja vaimoineen asui.
No, aina parempi kuin ei mitään! sanoi Aramis; onpahan eräs soma ompelijatar, josta minä paljon pidin ja pyysin sen vuoksi hänen kirjoittamaan minulle muistiksi muutamia riviä. Hiisi vieköön! sanoi sveitsiläinen, jos hän on yhtä suuri nainen kuin hänen käsi-alansa on suuri, niin onpa hänessä lemmittyä kylliksi, veikkoseni. Aramis luki kirjeen, ja antoi sen sitten Athokselle.
Hän ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta ja kuitenkin oli hän vaan köyhä ompelijatar. Swart lohduttaa eukkoaan mustalla esiliinalla. Kuinka Dorotean sydän on murtumaisillaan. Kuinka ukko Witt unhoitti rahansa kotiin ja Kalle juoksi niitä noutamaan. Lukkari piti kauniita puheita, mutta kadotti kuitenkin lopuksi tasapainon. Kuinka lukkari tarttuu onkeen ja ne muut menevät matkoihinsa.
Nelma ei puhellut juuri mitään... Tuli kuitenkin ilmaisseeksi olevansa ompelijatar. Herra tarjosi hänelle iloisen ja rattoisen illan erään ystävättärensä luona. Siihen tyttö suostui. He menivät sivukadulle, sisään korkean kivimuurin porttikäytävästä. Ovea tuli avaamaan kookas ja komea nainen, jonka helmoissa hääri pieni, lihava poika. Nainen kaulaili Nelman kävelytoveria.
Hän ajatteli eroa ja oli kuolla ilosta ja surusta ja kuitenkin oli hän vain köyhä ompelijatar. Seuraavana päivänä seisoivat vankkurit, joiden eteen oli valjastettu kaksi varsatammaa, ukko Swartin oven edessä. Varsat hyppelivät iloisina vankkurien ympärillä, ja ihmiset ne juoksivat edestakaisin vankkurien ja tuvan väliä; milloin oli unohdettu sitä, milloin tätä.
Tauno muisteli lyhykäisyydessä, mitä nytkin oli lukenut: Niin, tietysti se oli joku ompelijatar tai muu mamseli, joka oli työssä rikkaassa talossa kaupungissa. Kaunis hän oli, no, se on selvää, ja nuori, mutta kalvakka ja vähän jo kuihtunut, köykyssä kun istui aina ja ompeli; ja surumielinen, tumma oli hänen katseensa, milloin hän työnsä yli kadulle silmäili.
"Tahdon tietää, josko Gudula vielä on huvilassa", huutaa Mayer Anshelm jyrkästi. "Gudula, kuka Gudula on?" kysyy portinvartija äreästi. "Gudula, Baruch Schnapperin tytär, kreivitär Tettenbornin ompelijatar! Hän on tänä iltana lähtenyt tänne työtänsä tuomaan, eikä ole vielä kotiin palannut. Hänen täytyy siis täällä olla, ja minä olen tullut häntä täältä noutamaan." "Hupsutusta!
Se asia oli vähän epätietoinen, mutta hän toivoi oppivansa, kohta kyllä, hän ei vaatisi palkkaa paljon olleenkaan kun vaan saisi hurskasmielisen isäntäväen, niin hän menisi ilomielin työhön ilman rahapalkattakin, Ehkä hänestä voisi vielä tulla ompelijatar, hän oli vikkelä sormiltansa ehkä myös puoti-tyttö jossakin vähemmässä lanka- tai vaatekaupassa.
Poloinen ompelijatar ei voinut muuta kuin ihailla rikasta ja kaunista kauppiaan-rouvaa; kadehtia häntä, tai pyrkiä niin täydellisen olennon kaltaiseksi semmoista ei hän uneksinutkaan. Mrs Basset puolestaan oli sangen suosiollinen nuorta köyhää rouvaa kohtaan.
Porvari vaikeni uudestaan ja lausui sitten: Minun vaimoni on kuningattaren ompelijatar, herra, eikä häneltä puutu siveyttä eikä kauneutta. Minut saatiin ottamaan hänet vaimokseni, kohta kolme vuotta takaperin, vaikka hänellä oli vaan aivan vähä omaisuutta, sillä herra de la Porte, kuningattaren liepeenkantaja, on hänen kumminsa ja suojelijansa... No niin, herra? kysyi d'Artagnan.