United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nostatan, uhmaten kylmää valtikkaas, sua vastaan suurimman titaneist', ihmisen, ah, sydämen, ainoan lämpimän, hehkuvan, kärsivän keskellä kylmän, keskellä kuollehien! Sammuta rintani lies, mut oman hehkuni kautta sun kylmyydessäsi kerta, enkä sun lainastas, hetkisen oon elänyt! Pitkä ja tumma ja kylmä on ilta ja kylmät on tähdet, kaikkeus kylmyyttään iltahan henkäelee.
Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies! Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies! Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas. Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot; sä vielä työssä tarvitaan, vain vanhat poistukoot!
Maan tomuhun, maan harhoihin se sinkos, mutta kuitenkin se kuului tähtitarhoihin ja korkeuden kotiin, tuon tulen löysi mieron mies: inehmo, heikko vain, kenties, hänessä hehkui Luojan lies, hän kuului jumal-sotiin.
Niin hilpeästi loisti lies', Vaimonsa vieress' istui mies, Ja lapsijoukko suloinen Se näytti vasta rukoilleen, Se näytti miltei uskovan Ett' templi heill' ol' majanaan. Loi pöydän päässä kynttilä Valonsa, ainut töllissä; Sinnekkin ruokaa laaditaan, Vaikk' ei käy kukaan maistamaan. "Kenenkä paikka?" kysäisin: Sanottiin: "hyvän enkelin." Jenny.
Elon vaisto juuri ajaa aatteen mailla matkustajaa, että jatkuis hengen hetki, vaikka päättyy päiväretki.» Tarttuu työhönsä mietteen mies, pyhän tahdon lies leimuaa, kukat jäiset sulaa. Seinät siirtyy, pitkät piirtyy alat aatteen lentimille.
Ilta myöhä, ilma kylmä, matkan uuvuttama mies, mutt' ei mieleen tullut lepo, tupa lämmin, tuttu lies. Ei, sun jäilles, tantereilles, sinne silloin ikävöin, siell' ol' enemmän kuin suoja, lieden lämpö, lepo öin, siellä Suomen joukko nuori, uljas, vapaa, vahva niin, meihin silloin Suomi katsoi, ja me Suomeen katsottiin.
Tääll' loimotti Ilmarin hehkuva lies; Tääll' Lemminkäinen, se hilpeä mies, Löi leikkiä myös sota-intohon kiihtyi. Tääll' es'-isät korpehen kaskea kaas, Ja muokkasi mullan ja siemenet kylvi: Nous halla ja viljan se vei tahi taas Vihollinen korjasi, kun sota mylvi; Mut pois hätä! es'-isät pettua söi, Ja talvet he ahmoja, karhuja löi, Ja taas kesän tultua siemenet kylvi.
Bruce sotajoukolleen ennen Bannockburnin taistelua. Pojat uljaan Wallace'in, usein teitä johdatin: voittoon nyt ja kuoloonkin käykää klaaneittain! Tää on päivä, hetki tää, tuoss' on joukko tasapää; Edvard uhkaa, jälkeen jää kahleet, sorto lain. Ken se oiskaan pelko-mies! Keltä sortaa saadaan lies? Kelle kelpaa orjan ies? Pois hän joukostain! Kenpä eestä kuninkaan miekkaan käy ja lain ja maan?
Laulavat liedot ilmojen aallot, armahat niinkuin nouseva koi: »On elo kaunis, kauniimpi sentään sille, ken kuoleman voittaa voi.» Haastavi tumman Tuonelan herra, turpehen alta ankara mies, säikkyvät aallot, tummuvat metsät, sammuvi päivän lempeä lies: »Voita ei kenkään valtoja kuolon, nuoret ja vanhat viikate lyö, kaikki ma voitan, kaikki ma korjaan, kaikki ma peitän kuin pyhä yö.»
Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies! Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies! Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas Vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas. Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot; Sä vielä työssä tarvitaan, vain vanhat poistukoot!