United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !


Noin puoli tuntia sitten lähetin tänne kirjeen, jota seurasi viisi markkaa, mutta rahoja ei otettu vastaan. POSTINHOITAJA. Minä en ole velvollinen vaihtamaan. KAUPPANEUVOS. Tuota uskon sen verran kuin se ansaitsee; mutta se ei olekaan pääasiani. Te olette epäkohteliaasti kohdellut minun palvelustyttöäni ja lisäksi hänen ja tämän nuoren herran kuullen haukkunut minua pässinpääksi ja lurjukseksi.

AAPELI. Haukutko sinä minun virkaanikin? EENOKKI. Ei sovi soimata, ei sovi soimata kraatarin virkaa. EEVA. Minäkö kraatari Aapelin vaimoksi! AAPELI. Neito, etkö ymmärrä että haastelet vähän pahasti, pisteliäästi ja että tällä tavalla hämmennät kihlaushetkemme korkean, juhlallisen ilon? Kraatari Aapeli! Jaa-ah, mikä kraatari Aapelin on? Olenko minä varastanut ja siitä syystä oravia haukkunut?

"Ja teidän on madot jättäneet vielä vähäksi aikaa täällä kuljeskelemaan, kunnes tulette oikein kypsäksi, koska te niille vielä olette liian sitkeä", vastasi Maisu. Nuo vanhat vihaiset välit, ja olletikin kiukku siitä, että hänen pettyneestä rakkaudestansa tehtiin pilkkaa, pani Maisun suuhun tämän pistovastauksen. Poju ei enempätä haukkunut, eikä Petrovitschiä enää naurattanut.

"Minä olenkin peljännyt jo jonkun aikaa tuota Kepolon Kreetaa, että jos vain sinä sen nait ". "Lempo leskelle menköön, tyttö saada pitää", vastasi Olli, ja alkoi hankkia itseään matkaan. Kreeta oli lähtenyt suutarilta, ja haukkunut pajapojille koko lailla Ollia, jos jollakin tavalla. Mutta ei Olli siitä huolinut, istui vain isänsä kanssa rattaille, ja lähti ajamaan. Tultiin siitä Liikalaan.

Hän oli ensimäisen kerran sen jälkeen tehnyt kierroksensa paperitehtaassa, mitään aavistamatta toruskellut huolimattomuuksista, haukkunut siitä, että sekotustangot aina jätetään velliin, ja palannut konttoriin kirjeitä allekirjoittamaan. Silloin tuli valttari hänelle sanomaan, että muutamat työmiehet, koneenkäyttäjän johdolla, tahtovat häntä puhutella.

Ja niin matkustit sinä jälleen maailmaan? Niin. Ja alotin jälleen entisen kulkurielämäni. Mutta sen koommin sinä et ole haukkunut. En. Se tuntui minusta niin joutavalta ja tyhjänpäiväiseltä. Ja kun en itse haukkunut enää, en voinut ymmärtää niitäkään, jotka vielä viitsivät samaa virkaa harjoittaa. Sinä, joka itse olit ennen niin kiivas ja koppava olevinasi? En tuntenut enää entistä itseäni.

Ja kun hän sitten kolmannessa talossa kuuli, että äiti oli siellä häntä moittinut, oli haukkunut häntä taas rumaksi, sanonut joutavaksi konttoristiksi, jolla oli palkkaa vaivainen sata kuussa, ja olipa äiti uhannut haastaa hänet oikeuteenkin, ellei pojalta tule hänelle parempaa asuntoa kuin se salomökki, sellaista asuntoa, joka entisen karvarin leskelle sopii, silloin Mertsi lähti siitä talosta ylen synkkänä.

SIMEONI. Surkeutta, surkeutta! AAPO. Hiljaa, hiljaa! Tappelus kauas tästä. TUOMAS. Ole järkevä, sinä. JUHANI. Hän on minua hävyttömästi haukkunut. Kukko häyrypää! AAPO. Entäs pyhä Paavali. Ole rauhassa. TIMO. Entäs vuohipukki. Mitäs siitä sanot? Monet tuhannet kiitokset, mun kaksoisveljeni! AAPO. Muistakaamme kuinka lähellä olemme kuoleman kitaa.

Kun pinnalta rupesi Matin mielestä näyttämään siltä, että akat olivat rauhan tehneet, rupesi hän kyselemään Tiinalta, josko saisivat edes huomiseen vielä olla. Taas rupesi Tiina nakkelemaan vihaisesti nenäänsä. Sanoi, ettei hän juuri paljoa piittaa, koska Sanna oli niin ilkeästi haukkunut y.m. Sannaa kylmäsi. Olisi jo mielellään antanut olla äskeisten puheitten puhumatta.

Suomalainen oli haukkunut häntä kaikiksi, mitä vaan oli ymmärtänyt. Viimein oli perämieheltä maltti loppunut, ja hän oli ampunut. Suomalainen oli heti pudonnut kannelle ja siihen jäänyt. Mutta samassa oli kuulunut muutamia laukauksia lisäksi. Kapteeni oli parkaissut ja kaatunut, perämies kirkaissut ja kironnut ja viskannut revolverinsa mereen.