United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva vaan hymyili ja tarttui käsivarteen, jota patruuni hänelle kohteliaasti tarjosi. Nauraen ja puhellen he sitten astuivat pellon pientaretta. Niin hellästi hoiti patruuni rouvaansa, ojan ylitse melkein nosti. Olisipa luullut heitä onnellisimmiksi ihmisiksi maailmassa. Voi, katala, mikä olet! arveli Maria itsekseen. Hänen silmänsä kiintyivät seteliin, joka oli siinä vieressä mullalla.
Mutta kun ei sieltä mitään kuulunut, kysyi hän taaskin: Eikö teillä ole mitään toivomustakaan esiintuotavana? Patruuni murisi ja kohautti olkapäitään; hänestä tuomarin hyväntahtoisuus meni liian pitkälle. Kun saisin vaan pikaisen tuomion, sanoi syytetty. Kantaja uudisti edellisen väitteensä, samoin yleinen syyttäjä rangaistusvaatimuksensa.
Meillä on häät silloin, niin ei kuulemma passaa. Kuka sieltä naidaan? kysyi talonemäntä. Lotta röökynä, vastasi piika. No, kuka se on naimamies? Ettekö tiedä sitä? puuttui suutarinemäntä puheeseen. Ursin komesrooti tahi patruuni eli miksi ne häntä nimittävät. Patruuniksi häntä karahteerataan, virkkoi piika. Vai hän se on naimamies!
Vaan mistä sitä olisi saanut, ja vielä lisäksi pelotti, että jos patruuni olisi saanut tietää, että isä on muualta lainannut, niin olisi suuttunut kerrassaan. Niinhän se teki silloinkin, kun me tätä taloa hommasimme ostaa ja kyseltiin ensin muilta apua ja kun ei saatu, niin meni isä patruunin luo.
Vähän ajan perästä lisäsi hän katsoen puolittain merelle: "Muistelen kerran olleen itselläni yhden; vaan hän joutui naimisiin patruuni Bromanderille." "Vai niin! Ja varmaankin et sinä sentähden koskaan 'jouda kotiin, niinkuin sanot talvella?" "Juuri sentähden!" "Mitäs sinä sanot Amerikasta, göteporilainen?" "Meneekö perämies sinne?" hän katsoi kummastuneena ylös ja antoi merasimen painua.
Miksi patruuni kääntyi juuri Villeen, jota ei tuntenut ja jota ei koskaan ennen ollut työssään pitänyt? Mutta kun Ville ei näyttänyt mitään epäilevän, karkoitti hänkin sen ajatuksen mielestään ja rupesi hommaamaan evästä kiireimmän takeen. Ville yhtyi kauppias Hellmanin rahtimiehiin, jotka myöskin veivät kuormia Kajaanin markkinoille.
Katsos, hän vilkaisi ympärilleen, tässä annan sinulle aluksi Kymmenen markan seteli putosi Marian helmaan. Siunaa ja varjele! En minä huoli, ottakaa pois, voi nyt näkevät, näkevät Hän kumartui alas ja oli uutterasti poimivinaan perunoita. Ottakaa pois, patruuni, minä lasken sen maahan, tähän viereeni. Ottakaa niin, etteivät huomaa. Jääköön siihen, ellet siitä välitä. Noin suuri raha.
Patruuni Oppman seisoi ovella, loi tarkastavan silmäyksen huoneesen, koetteli lukkoa ulkopuolelta, huomasi avaimen jo olevan poissa ja näki sen Marian kädessä. Hän hymyili ja veti oven kiinni. Maria vapisi. Mitä patruuni tänne tulee, mitä varten, mitä teillä on mielessä? Ole hiljaa, ettei lapset herää. Mitäkö tulin? Sinua katsomaan, tietysti, en muuta. Hän vaan naurahteli ja meni istumaan.
Näki hän sen noista pienistä, hehkuvista silmistäkin, vaikkei ollut mitään ymmärtävinään, tekeytyi vaan viattomaksi, kun patruuni koetti häntä mielistellä. Houkutuksiakin alkoi tulla, mutta niitä ei Maria ollut kuulevinaan. Ei tahtonut loukata kieltämisellä, sillä sitten ei hän ehkä olisi saanutkaan niin suurta palkkaa. Ja raha oli heille tarpeen.
Mitä ajattelette, hyvä patruuni? Sinua ajattelen. Noin suuri raha. Elkää heittäkö siihen. Semmoisia saat, jos olet minulle hyvä, monta monituista vastedes. Tämä oli vaan ensimmäinen. Kuka ajaa ? Herra taivaan, rouvanne! Nyt olemme hukassa. Muista, kello kahdeksan.