Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hanna tahtoi antaa Jukelle tietää, ettei hän sellaisesta nimityksestä pidä, tyynesti ja yrmeästi vain virkkoi: »Mikäpä patruuni hän nyt on paremmin kuin ennenkään.» Eikä jatkanut sen enempää puhetta, tekeytyi vaan ynseän näköiseksi. »Lieneehän tuo jo joksikin ylennyt, kun hänessä kymmeniä vuosia on aina enimmät osat vuodesta eikä kodistaan perusta mitään.
Menkää pois, hyvä patruuni, menkää pois. Kas, kas, vai pois sinä minut ajaisit? Etpä ole varsin kohtelias vieraallesi. Teillä mikä lieneekään aikomus. Voi hyvä jumala Mitä sinä pelkäät suotta, enhän minä pahaa tee. Vai luuletko minua semmoiseksi hirviöksi? Kun tulette näin myöhällä. Mikä myöhäinen, kello tuskin kuutta. Istuhan nyt ja ole ihan rauhallinen.
Kelloa Maria siihen sijaan piti ahkerasti silmällä, ja sen mukaan kuin viisari siirtyi, hän alkoi niinkuin odottaa ja toivoa jotakin. Lapset viimein nukkuivat, kaikki oli hiljaa, se aika lähestyi jolloin patruunin oli tapana tulla. Hän istui pallilla kumarassa ja kuunteli. Ei tarvinnut kauvan odottaa, ennenkuin patruuni astui sisään, paksu keppi kädessä. Maria nousi häntä vastaan.
Vähän enemmänkin ? Hän piteli pulloa tulta vasten ja mittaili silmillään. Astuntaa kuului, aikaiseenpa patruuni tänä iltana tulikin. Ovi aukeni, Maria kääntyi päin. Ville ! Ei hän huutanut, hiljaa hän sen nimen vaan mainitsi. Mutta käsi, jolla hän nojasi pöytään, vapisi, ruumis hiukan horjui, mutta ei kumminkaan kaatunut. Lyhyt, hiljainen hetki seurasi; olisi kuullut nuppineulan putoavan.
Hän katsoi kelloa patruuni saattoi tulla millä hetkellä hyvänsä! Raoitti ovea, siellä ei ollut vielä ketään. Jos hän juoksisi kadulle vastaan? Leninki vaan ensin pois ja toinen sijaan. Hän riisui ja vei sen konttuorin naulaan, näkyvistä pois.
Sen minulle lupasi Sahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä tulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu pidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan koulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen kirjoittanut.
Antakaa minulle patruuni se paperossin pää! pyysi Antti nöyrästi. Herra viskasi paperossin suustaan kadulle ja Antti vikkelästi sieppasi sen. Se on niin komeata, kun mies kulkee ja savu jääpi! tuumaili hän vedellessään aika savuja. Kuka tuo herra oli? kysyen häneltä. Se oli Ursinin patruuni. Jo olimme tulleet kadunristeykseen, mistä oli minun eroaminen kotia.
"Se on turhaa, sillä minulla on suosio-kirja patruunille, eräältä hänen parahimmalta ystävältänsä, niin että olen vissi paikasta." "Mutta talon-pojat myöskin huutavat." "Ne ei koskaan tee muuta kun mitä Koiviston patruuni tahtoo ja käskee. Minä ainoastaan pitäyn herraan. Olen varma viran saavani, niin että turhaan sinne menet." "Koska nyt matkalla olen, niin matkustan perille."
Eihän tuo Karénin rouvakaan, vaikka sitä on niin kehuttu. Jos tuttu olisi se patruuni, niin sitten saattaisi auttaa. Jos isä olisi renkinä ollut jonkun herran luona, niin se auttaisi varmaan, sillä Nikkiläkin on rehellinen mies ja hyvä mies kaikin puolin.
Mutta selvän ajatuksen päästä ei hän sittenkään tahtonut kiinni saada. Soitto yhä humisi viereisestä huoneesta, ja kaikki oli täällä niin hienoa, että hän vasten tahtoansakin rusi tuntemaan itsensä kovin halpa-arvoiseksi. Patruuni kääntyi nyt päin. No, mitä sanotte? Suostutteko, vai ? Saatanhan minä lähteä. No, päätetään sitten niin. Maanantai-aamuna tulette varhain tänne kuormaa laittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät