Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Elkää edes katsoko minuun. Väistykää hiukan loitommaksi. Kello kahdeksan säntilleen. Silloin on jo pimeä. Minä vihellän, niin osaat luokse. Antakaa minun olla, hyvä patruuni, antakaa minun olla. Mitä te minusta, toisen miehen vainosta, onhan teillä muita. Minä en sinua päästä, kuuletkos, en, vaikka sinulla olisi kymmenen miestä. Voi, suuri luoja!
Siellä on semmoinen puuha ja touhu, että aivan minä olen katketa siihen. Eikö siellä ole muita piikoja on kai? kysyi suutarinemäntä. Onhan niitä kyllä, vaan mihin niistä on! Minun niskoillanihan ne on kaikki tehtävät. Tuota, tuota, tuokkuraista onkoon se Ursinin patruuni hyvä miehekseen? kysyi talonemäntä. Vieläkö mitä! vastasi piika.
Ei näkynyt mitään keinoa päästä tästä nikarasta, ja sehän se pimitti kaiken. Tuntui kamala tunne rinnassa, aivan kuin olisi joku kauhu pelottanut, ja tuskan hiki kohosi kasvoille. Nikkilä ähki ja puhkuili yhtäläiseen. Emännän mieleen johtui patruuni Lindbom. »Jos olisi siltä mennä pyytämään lainaan, se kun on niin somaluontoinen mies. Vaan mikäpä sitä oudolta.
Sitten saivat kaikki asianomaiset astua ulos siksi kuin tuomio julistettiin, jonka mukaan Ville määrättiin kuritushuoneesen kolmeksi vuodeksi. Kun patruuni sen päivän iltana meni Marian luokse, oli hänen povellaan pullo parempaa viiniä kuin koskaan ennen. Yrjö oli lehtolapsi. Isästään hän ei tiennyt mitään ja äiti oli kuollut jo hänen piennä ollessaan. Ei Yrjö enää häntäkään paljon muistanut.
Kurkusta oli hän jo puristanut kantajaa niin, että lääkärin todistuksen mukaan tämä niistä vammoista saisi kärsiä vähintäkin kuukauden. Ja syyttäjä vaati rikokselliselle kolmen vuoden kuritushuonetta. Patruuni katsoi asianhaarain vaativan kovempaa rangaistusta.
Sai hyvän palkan, paremman kuin muut, sillä »hän oli riski työntekijä», niinkuin patruuni sanoi. Itse seisoi patruuni uskoa luona ja katseli, kuinka Maria jalkansa avulla työnsi lapion maahan, nosti juuret ylös ja kumartui sitten poimimaan perunat vakkaan. Ei hän sitä työtä niin ihmetellyt, sen Maria hyvin tiesi.
Kyllähän patruuni olisi vielä myöntänyt, sillä hän oli viime kerralla sanonut isälle: elä hätäile, Lattu, ei minulla ole kiirettä, ja minä tiedän että sinä maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyllä minä sinut tunnen.
Niin ajattelinhan minä ja miksikäs en sitä voisi kertoakin. Hän puhui tuumansa alusta alkaen, kuinka hän sitä oli miettinyt kaiken yötä ja toivonut sen onnistuvan, mutta kuinka se sitten raukesi tyhjään, kun ei saanutkaan lankoja. Siinä kertoessaan hän kaiken aikaa salaisesti toivoi, että patruuni ehkä tarjoutuisi auttamaan.
Patruuni väisti tuoliaan lähemmäksi. Riippuu vaan sinusta itsestäsi. Kun rupeat minulle ystäväksi, niin kyllä rahaa saat. Minä en ole itara tämmöisissä kohdin. Hän tarttui kiinni ja veti Mariaa luokseen, huolimatta hänen vastustelemisestaan. Elkää, hyvä patruuni, päästäkää, päästäkää hän mutisi ja koetti irtautua. Mutta kun hän, väänsi päätään syrjään, sattuivat silmät taaskin seteliin.
Ja niin pani tiukalle, että aivan oli Maria puolivälissä hänen kanssaan. Koetti ensin nauraa ja lyödä leikiksi, mutta hätääntyi jo kun patruuni alkoi käydä yhä kiihkeämmäksi. Herra jumala, olkaa hiljaa, ettekö näe, kuinka kaikki meihin katsovat. Menkää, hyvä patruuni, pois. Lupaatko tulla? Sitten menen paikalla. Me olemme onnettomia. Minä odotan sinua siellä metsässä, likellä ruutikellaria.
Päivän Sana
Muut Etsivät