United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Rebekka*. Emmekö tätä? *Rosmer*. Ajattelinhan minä tosin, että meidän kaunis, puhdas ystävyytemme joskus kyllä joutuisi tahran ja epäluulon alaiseksi. Mutta Krollia en peljännyt. Häneltä en ikinä olisi tällaista odottanut. Mutta kyllä noilta muilta, raakoine mielineen ja saastaisine silmineen. Niin niin, minulla oli kyllin syytä, kateellisesti salatessani liittoamme ihmisiltä.
Sieluni syvin salaisuus olisi synnyttämisen kautta tullut ilmi, sellainen salaisuus, jota en olisi pystynyt ilmaisemaan, en vaikka minua olisi hengettömäksi tukahutettu tai tulessa elävältä kärvennetty. Tietysti, ajattelinhan tappaa itseni ennenkuin synnytän, mutta ruumiinpesijä olisi salaisuuteni nähnyt ja sittenkin kylälle kertonut. Ja se ei saanut, se ei saanut tapahtua!
Ja sen sanottuaan hän naurahteli varsin hyvillään, josta jokainen huomasi hänellä olevan mielessään paljo muutakin, vaikk'ei hän kaikkea sanokaan. Saattaa olla, mörähti Chaumigrem. kunhan ei vaan Napoleon antaisi meitä huomenna tepposillaan selkään. Kylmä väristys kävi ruumiini läpi, sillä ajattelinhan minä tietysti selkä kultaani minäkin.
Eno kun kertoisi omista lemmenseikoistaan ja kosinta-aikeistaan, sehän olisi harvinaista, jotakin uutta! Ajattelitteko tekin kirjoittaa tytölle ja kosia? Kertokaapa siitä eno! Ajattelinhan minäkin kerran... Mutta mitäpä noista vanhoista jutuista jaarittelemaan, myöhäinenkinhän nyt jo on... Oli se nyt kerran ihmeeksi enollekin myöhäinen.
Niin ajattelinhan minä ja miksikäs en sitä voisi kertoakin. Hän puhui tuumansa alusta alkaen, kuinka hän sitä oli miettinyt kaiken yötä ja toivonut sen onnistuvan, mutta kuinka se sitten raukesi tyhjään, kun ei saanutkaan lankoja. Siinä kertoessaan hän kaiken aikaa salaisesti toivoi, että patruuni ehkä tarjoutuisi auttamaan.
Nyt kuului askeleita pirtistä ja kohta astui Esa sisään. Väsyneen näköisenä hän heittäytyi tuolille. "Voipiko isä pahoin?" kysyi Valpuri katsoen levottomasti Esaan. "Minäkö? En", vastasi Esa, ikäänkuin heräten mietteistään. "Ajattelinhan vaan mennyttä aikaa. Mutta nyt tahdon ajatella tulevaisuutta, kun teidät näen, sillä nuoruus herättää ajatuksia tulevaisuudesta".
»Ajattelinhan minä sen juottaa, mutta arvelin, jotta kun tässä ei ole omituista Anna Liisaakaan, niin kukapa niitä siinä syöttää ja elättää... Onhan niitä siinä jo entuudestaankin, kun viisitoista lypsävänkin päätä puree heinää poikki...» »Onhan siinä... Niititkö sinä tänä kesänä sen luhtaniityn?» vilkastui puhe.