United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Voi äiti! Kultaani ei kuulu.» »
Rupea sinä siis tämän yrityksen johtajaksi ja ota siitä kaikki kunnia. Niinkuin näet minä puhun julkisuoraan. Minä olen vaan kauppias, mutta sinä viisaan neuvonpidon ja toimeenpanon mies. Erämaassa minua hoetaan rikkaaksi ja minun kultaani halutaan: tämä maine on enemmin vaara kuin suojelus; sinua taas kunnioitetaan ja peljätään.
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta: Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt? Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene? Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.
Sillä sinä sanot: minä olen rikas, minulla on ylellisyyttä enkä minä mitään tarvitse, ja et tiedä että olet viheliäinen ja kurja ja kylmä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minun tulessa puhdistettua kultaani, jotta rikastuisit, ja valkeat vaatteet, joihin pukeutuisit, ettei alastomuutesi häpy näkyisi, ja voitele silmäsi silmävoiteella, että näkisit.
Opettaja, ja sinun täytyy minun Katiani, Kati kultaani " enempää ei hän voinut puhua, sillä tyttö heittäytyi itkien hänen kaulaansa. Mummo oli puhunut aivan sujuvasti, ryvitys oli kokonaan kadonnut, mutta nyt vaipui hän väsyneenä vuoteelle takaisin; kihlatut seisoivat surullisina hänen edessään.
Jos he ottavat myötänsä niin paljon minun kultaani ja valmista rahaani, kun voivat tuoda, niin kykenemme Londonissa viettämään murheetonta elämää, kunnes ne ne ukkosta uhkuvat pilvet, jotka nyt pimittävät Tanskanmaan taivasta, ovat menneet pois, taikka kuolemme pakolaisina kaukana rakkaasta syntymämaastamme."
JOAS. Koronkiskoja ja varas, sen on hän tunnustanut itse. SAKEUS. Ja kuitenkin vielä jälkeen tämän tunnustukseni likistit aivan rakkaasti mun kultaani sydäntäsi vastaan. Mitä aattelisin tästä? JOAS. Mitä tahdot. Tyttäresi heitän hiiteen! LEA. Sinua kiitän, Joas, ettäs päästät minun näistä kylmistä kahleista.
Ja sen sanottuaan hän naurahteli varsin hyvillään, josta jokainen huomasi hänellä olevan mielessään paljo muutakin, vaikk'ei hän kaikkea sanokaan. Saattaa olla, mörähti Chaumigrem. kunhan ei vaan Napoleon antaisi meitä huomenna tepposillaan selkään. Kylmä väristys kävi ruumiini läpi, sillä ajattelinhan minä tietysti selkä kultaani minäkin.
"Tuo juutalaisletukka on ylpeä", murahti Massurius, "hän on halveksinut minua ja kultaani sellaisin silmäyksin, että ikäänkuin en olisi koskaan ennen naisen rakkautta rahalla ostanut." "Kas vain", sanoi Lucius Licinius. "Siis on tämä ylpeä gootti, joka esiintyy joka paikassa niin kuin hän kantaisi kaikkia taivaan tähtiä kiharaisella päälaellaan, alentunut kosiskelemaan juutalaistyttöä."
Voisin näyttää merkillisempiä seikkoja, mutta eno uskoo vain tosiasioita. No hyvä, tässä on enolla yhdeksänkymmenen tukaatin painoinen tosiasia, ja jos huomenna tuon yhden tahi kaksi täsmälleen samanpainoista, niin eihän enon tarvitse uskoa minun sanojani, vaan ainoastaan kultaani. Vanhus oli taas vähän aikaa ääneti; näkyi, että hän taisteli itsensä kanssa.