Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Vähäisen vaan aluksi, ettei patruuni huomaisi. Ei hänellä tulisi hätää olemaan niin kauvan kuin kauneus pysyisi. Ja miksei se pysyisi ? Nuo lapset hän toimittaisi maalle, jos Ville kuolisi. Patruuna luuli varmasti, ettei hän enää sieltä hengissä palaisi. Ei hätäpäivää nyt ! Mutta mikä neuvo olisi häntä auttanut, ellei patruuni olisi tullut?
Sydän löi, posket hohtivat, ja laimeammin hän vältteli patruunin hyväilyjä. Katse kiinni pöydällä olevassa rahassa hän vaan puolella voimallaan enää pyrki erilleen. Voi päästäkää, hän kuiskaili, en minä uskalla, en ihmisiä asuu seinän toisella puolella kuulevat Mitäs sitten vääntelet suotta. Ole hiljaa. Patruuni nykäisi lamppua ja puhalsi. He jäivät pimeään.
Vieraiden sisään tullessa kääntyi ukko kohteliaasti tulijoihin päin ja hymyillen odotti mitä he lausuisivat. "Hyvää iltaa, mestari! Minä tuon teille uuden apulaisen", sanoi kauppias, samalla puristaen mestaria kädestä. "Jumala antakoon! Mistä patruuni sitä apulaista tuopi?" "Hän on maalta, arvatenkin maan satulamaakarin poika, ja luulen että hän haluaisi täällä oppiansa lisätä."
Niin pian kuin Ville ovea aukasi iltahämärässä työstä palattuaan, huusi Maria hänelle jo vastaan: Kuules, hyvä ihminen, kun patruuni laittoi sinua hakemaan luokseen. Kuka patruuni? Oppman, herra jesta. Vai niin. Mitä hän minusta? Ville laski levollisena hattunsa naulaan. No, en tiedä. Sitähän tässä kaiken aikaa olen ihmetellyt. Etkös kysynyt sanan tuojalta? En hoksannut.
Elkää heittäkö minua, hyvä patruuni, elkää heittäkö minua, tehkää minulle mitä tahdotte, mutta elkää heittäkö! Maria koetteli uutta leninkiään, joka oli tehty oikein muotilehden mukaan, päällyshameen ja körttien kanssa. Taakse oli pantu vanteita, että seisoi melkein yhtä korkealla kuin herrasnaistenkin. Hän katseli toiselle ja toiselle kupeelle. Hyvin oli nätti hänen mielestään.
Patruuni käveli edestakaisin kammarissaan, ja eräs nuorempi herra, lieneekö ollut hänen poikansa, istui sohvalla, suuri sanomalehti edessä. Sen takaa hän kerran vain vilkaisi Villeen, sitten ei pitänyt hänestä enää lukua. Te olette Toikka? kysyi patruuni. Niin olen. Osaatteko hoitaa hevosta? Kyllä. Olen ajatellut lähettää teitä viemään kuormaa Kajaanin markkinoille.
Hänellä kyllä oli rahaa, ei sen vertainen summa hänen kukkarossaan mihinkään tuntuisi. Pelko katosi. Patruuni kuunteli häntä ystävällisenä ja lempeänä. Viimein hän otti taskustaan esille rahakukkaron, laski siitä setelirahan pöydälle ja hymyili. Katsopa tuota! Mitä sanot, jos antaisin sinulle? Voi, hyvä patruuni! Maria vapisi. Hän ei voinut silmiään kääntää setelistä.
Tämän hän nyt pitäisi päällään patruunin tulemaan asti. Ei sinne pitkältä enää ollutkaan. Maria silmäili kelloa tunnin päästä hänen tavallinen aikansa oli. Hän sieppasi peilin käteensä ja tarkasti siinä kasvojaan. Patruuni kehui häntä joka kerta niin kauniiksi eikä suotta! Nuo silmäkulmat olisivat vaan saaneet olla mustemmat. Hän otti hiilen uunista ja nokesi niitä koetteeksi vähäisen.
Keskustelu pöydässä ei siis ollut erittäin huvittava, vaikka Helmer, niin pian kuin vaan sopi, keskeytti sen. No, sinä Berndt, sinä seurustelet patruuni Anton'illa? Kyllä. Ja tunnetko Liinaa? Kyllä ... jokseenkin. Hän on sangen sievä tyttö; sanoi Helmer; tiedätkös, hän on monta kertaa auttanut minua puutarhassa. Niin, Herran Jumala, vallan kuin sisarpari. Vai niin, sanoi Frans, kuni siskopari?
Villen asia otettiin esille. Patruuni oli itse saapuvilla ja seisoi lähellä viskaalia, joka oli yleisenä syyttäjänä ja luki poliisitutkinnon pöytäkirjaa. Ville seisoi heitä vastapäätä, tuon pitkän pöydän alapuolella, vanginvaatteissa ja raudoissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät