United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
HILMA. Näinhän minä että oikein säpsähdit, kun Mene paikalla kamariisi eläkä tuossa tuhmuuksia lörpöttele! Kunhan pappa parka ei vain olisi joutunut ikävyyksiin. Kamreeri, Onni. ONNI. Mutta suokaa anteeksi, setä! Mitä te oikeastaan viskaalia noin ? KAMREERI. Niin, se on juuri sitä, josta tahtoisin puhua sinun kanssasi. Sillä tiedä, veliseni, nyt on piru merrassa! ONNI. No? Mitä nyt?
Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin? KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu, joudu hiiessä! REETTA. Kyllä, kyllä. No, mikä nyt ukkoa vaivaa? HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä ystäväsi! KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään?
Tokko tottelet sanaani vai näytänkö? ärjäisi Mikko, tulta säihkyvin silmin ja lähti uunin luota ottamaan halkoa, mutta kun viskaali lähti vökeltämään ulos hakemaan sieltä apuväkeä, niin Mikko syöksähti jälkeen ja lennätti viskaalia monen sylen päähän pihalle. Mies rätjähti päälaelleen maahan ja juuri saapuneen oman joukkonsa reen kantaan löi kulmansa niin että rupesi verta vuotamaan.
Villen asia otettiin esille. Patruuni oli itse saapuvilla ja seisoi lähellä viskaalia, joka oli yleisenä syyttäjänä ja luki poliisitutkinnon pöytäkirjaa. Ville seisoi heitä vastapäätä, tuon pitkän pöydän alapuolella, vanginvaatteissa ja raudoissa.
Lyö auki tuo nassakka! komensi hän mahtavasti hämmästyneitä apulaisiaan. Mutta pikeähän siinä vain on, rohkeni tullivirkamies nöyrästi muistuttaa, vähän närkästyneenä loukatun arvonsa puolesta. Lyö nassakka auki! kuului lyhyt komento. Viskaalia toteltiin, ja tuskin oli kantta kirveellä longistettu, kun nassakasta vierähti kokonainen röykkiö kirkkaita ja uusia hopeariksejä.
KAMREERI. Ei mikään, mamma tässä vain poliisia puhutteli. Mikä merimies se on, josta sinä ? ROUVA. Mikäkö merimies? Seisoohan koko juttu sanomalehdessä ja tunnustithan sinä juuri itse KAMREERI. Tunnustinko? Mutta viskaaliahan minä tarkoitin, mamma, viskaalia. ROUVA (epäillen): Viskaalia?
Poliisi humalassa ja silmät valkeina toikkuroi kartanolla ja houkutteli viskaalia ryypylle. Viskaali ei sitä kuunnellut eivätkä muutkaan miehet. Poliisi ryyppäsi pullostaan kaksi pitkää kuilausta, sitten nojasi hartiansa reen perää vasten ja alkoi laulaa lojautella yksikantaisia jonninjoutavia rekilaulun pätkiä, mutta kohta vötkähti pitkälleen ja nukkui tiedottomaksi.
Sinne minä peijakkaan työnsin... Lekkeri viinaa veneessä, eikä antanut vanhalle mummolle pisaraakaan". "Ollee ehkä parasta, herra Antero, että hankitte toisen nyt Leenan sijaan" sanoi viskaali, kääntyen puotipoikaan. "Tämä otus tässä on minun korjattava". Ei siinä auttanut Leena paran huudot ja kiroukset. Hänen täytyi seurata viskaalia.
Lähde kylään ja odota siellä meitä. TALONPOIKA: Joko nyt? Saanko pian tavata viskaalia, ennenkuin kukaan muu? SOFIA: Kohta, kohta. Pysyytykää loitompana vielä. Jos linnanherra näkee teidät, hän ei tuokaan viskaalia. TALONPOIKA: Mutta minun pitäisi kaikin mokomin puhua viskaalin kanssa, jos vielä vievät hänet takasin linnaan, kuten sanovat. SOFIA: Mikä asia? TALONPOIKA: Näätsen, perintöriita.
Mutta metsäpoikain päähän pälkähti kaapata pois hänen hevosensa ja renkinsä, juuri samoin kuin he sitten tekivät teidän Ispanalle, vai mikä Hispanja hänen nimensä lienee, ja se oli luvallinen sotajuoni, teidän armonne, koska he joka hetki odottivat viskaalia. Tyttö ei tahtonut menettää hevostaan hyvällä ja haki sentähden kumminsa.