Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Nämät kymmenen viimeistä työn vuotta ovat kuitenkin tehneet hänet kovasti vanhaksi! Minun täytyi itsekseni myöntää, että hän oli vanhentunut. Kärsimisen jälkiä näkyy hänen miehekkäissä kasvoissaan, ja hänen vartalonsa ja astuntansa osoittaa jommoistakin heikkoutta. "Miks'eivät", sanoin minä Evalle, "Elsa taikka Thekla kertoneet tätä meille? Hän on todellakin paljon heikompi."
SELMA. Niinpä aattelen myös minä. Mutta aamu joutuu; missä viipyy Konrad? TAAVETTI. Tuossahan tulee hänen toverinsa, herra Kilian. Mutta ken on hirviö hänen seurassansa, tuo elävä surenpeljäte, punanen patalakki päässä? THEKLA. Herra minua...! TAAVETTI. Ellei tämä tee miraakelia! KILIAN. Kaikki hyvin? toivomme. SELMA. Ellei itse paha ole irti. KILIAN. Meidän tietäjämme.
SELMA. Missä on sitten torves, Konrad? KONRAD. Tuolla ojalla, missä muukin jääkäripukuni. Mutta äkeä on naamas, poika, äkeämpä kuin ennen, mielestäni. SELMA. Tämän vehkeemme tähden. KONRAD. Että myöntyi hän. SELMA. Töin ja tuskin. THEKLA. No voi, ulos ovestahan käski hän meitä »lunttuja», Jumala nähköön!
Välisti minä, kun ajattelen, kuinka paljon me riipumme T:ri Lutherista, pelkään, että teemme itsellemme epäjumalan hänestä; mutta Thekla, joka taas on meidän joukossamme, lausui minulle, kun ilmoitin tämän pelkoni: "Voi, kallis Elsa, tämä on tuota vanhaa haira-uskoa.
Thekla on kokenut ensimäisen surunsa. Hänen pikkuinen löytökoiransa Nix on kuollut. Muutamia päiviä eläin parka oli potenut ja makasi lopulta pari tuntia vavisten niinkuin sisällisistä pudistuksista; kuitenkin kun hän kuuli Theklan äänen, kirkastuivat hänen himmeät, lakastuneet silmänsä ja hän huiskutti välisti heikosti häntäänsä kyljellänsä maatessaan.
Chriemhild sanoo, että minä tuskin tuntisin Ulrichia enää, hän on käynyt niin totiseksi ja järkeväksi ja on niin täynnä hyviä aikomuksia. Pikku Thekla kirjoittaa, että hänkin ymmärtää vähäisen latinaa.
Silloin saisimme, luullakseni, oppia, että epäjumalamme ei ollut itsessään mikään tuki eikä edes mikään elävä olento, vaan ainoastaan hengetön puupalanen." "Niin", sanoi Thekla ratkaisevalla äänellä, "kun Jumala antaa meille ystäviä, luulen minä Hänen tarkoittavan, että me rakastamme heitä niin paljon, kuin jaksamme.
Minä luulen todella, että ainoa huomattava asia on, että olemme kaksoiset. Thekla sanoo, että me olemme vento Sachsilaisia ja ettei meissä kummassakaan ole mitään kiivasta czechiläistä elikkä bömiläistä verta; joka lienee minulle sitä parempi, kuin Konradilla melkoisessa määrässä on Schweitziläisten totista luontoa.
Mitä huolin, että ensin hävitän nyt liitteen minun ja Hermanin huoneen välillä ja toiseksi heti rynkään päin sievän Theklan lemmenlinnaa; ja kas kun touvaan oikeen muurinmurtajana kohden, että akanoina lentävät ulos kaikki entiset tähteet sydämmensä toho lävistä, niin luulenpa että rupeaa hän tinkiilemään: ja minä olen hänen kihlattunsa ja pian hänen miehensä. Niin juuri. Hurrah! THEKLA. Ah!
"Saattoväki oli niin musta ja surullinen", hän jatkoi, "ei sanat lainkaan sopineet siihen." "Se saattoväki meni haudalle", sanoi Thekla, joka oli meillä. "Toinen saattoväki, jota emme voineet nähdä, lähti taivaasen. Kiiltävissä, valkoisissa vaatteissa pyhät enkelit kantoivat autuaan sielun taivaasen ja lauloivat matkalla tämänkaltaisia virsiä, sillä välin kuin me täällä alhaalla itkimme."
Päivän Sana
Muut Etsivät