United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Orja valittaa. KIRRI. Kurista katala riepu! AINO. Ei sovi sinulle, veikko, Käydä orjahan käsiksi. Se on tyttö aina armas! NUORI JOUKO. Olet, sisko, oikeassa. Henkipattosen pelastit. On sotia suurempia Käydä nuoren Joukahaisen Ei orjan opettaminen. TAINA. On salossa saartamista Pelloksi ja niittymaaksi, Kirvehen ja kuokan työtä.
Salissa Körnerin kanssa. He aikoivat juuri lähteä kirkkoon, kun joku tohahti ovesta ja suoraa päätä kiidätti Sannin kaulaan. Kuka ... Siiri ... viimeinkin ... sinä pahankurinen, ai, ai, elä kurista ... odota ... että sinua tukistan ensin ... hyvä ihme ... minulla ei ole huulia enää ... hän panee ne murskaksi... Olen niin iloinen, Sanni, niin iloinen... Sinä paha lapsi, miksi nyt vasta tulet?
"Peräytykää hyvässä järjestyksessä leirin takana oleville silloille." Mutta lähtökäsky teki lopun viimeisestäkin kurista, järjestyksestä ja rohkeudesta.
Rehennellen: Tässä on tulinen miekka, Jolla puollan poikiani, Isketän joka ikistä, Joka päälle pakkaupi Halki pään, läpi sydämmen, Että maksa maalle käypi. On tässä urosten verta, Kymmenenkin miehen verta! Varjele, vakainen luoja, Ettemme kurista kourin Tuota tuhman röyhkeätä! PELLERVO. Tuolta on tulossa Väinö! Kuule, veikko, kun sanelen! Tuolta Väinö väänteleikse, Käypi siskosi sivulla.
Sitten taas kello puoli kahdeksan hakkaamaan puita kanunamiehelle, jossa hän joka aamu sai kahvia ja kaksi voileipää. Miten hän kaipasi kahvia, tuota lämmintä kahvia ja voileipää!... Hänen teki mielensä sadatella vatsaansa, joka alkoi kurista ja porata aamiaista jo kello neljä aamusella!
Nuo tuon pienen, tanakan, kalpean miehen sanat antoivat syrjäisellekin aavistuksen siitä kovasta, mutta isällisesti ymmärtävästä kurista, jolla Pohjanmaan tuliset isät pitävät itseään vielä tulisempia poikiaan hyveiden kaitasella polulla. En voi lopettaa tätä esitystä kertomatta erästä lausetta, joka painui ainaiseksi mieleeni.
Siinä toimessaan oli hän tunnettu erinomaisesta aististaan, jolla hän jo kaukaa vainusi kaikki yhteiskuntaa uhkaavat vaarat, ja siitä ankarasta kurista, jossa hän piti puoluettaan. Ei missään lehdessä sitä paitse ollut niin paljon »ankkoja» ja niin monta, useinkin hieman kaksimielistä vanhaa pappistarinaa.
SILJA. Elä, hyvä lapsi, kurista minua. Menisit nyt tuutimaan pikku Annaa, niinkuin äsken jo pyysin. MAIJU. Kyllä, kyllä, jahka vähäisen vielä katson Villeä. No, nyt! Minä tuudin oikein kahden käden, ettei herää. Näinikään. Näettekö, äiti, näinikään. SILJA. Hyvä, hyvä. Ei, elä laula, että Ville saa nukkua. Ohho, nytpä hän jo aukaiseekin silmänsä taas. VILLE.
ROSSE. Duncanin ratsut kumma, mutta totta Nuo somat, kauniit, rodun valiot, Hurjistuneina pilttuuns' särkivät, Kurista huolimatta maalle syösten Ikäänkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan. VANHUS. Sanotaan, että toisiaan he söivät. ROSSE. Niin tekivätkin; sen ma kummakseni Näin omin silmin. Tuossa kunnon Macduff! MACDUFF. Ettekö te näe? ROSSE. Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?
"Vai niin, niin, se käy päinsä", vastasi sahanhoitaja, selvään näyttäen tekevän kiusaa, "mutta pastori, teidän täytyy suoda minulle anteeksi, että minun, suuren tehtaan hoitajana on pitäminen ensi velvollisuutenani sitä, että katson, jotta työväki on kelvollista ja hyvän kurista, niin hauska kuin olisikin tehdä heitä 'onnellisiksi'."