United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rehennellen: Tässä on tulinen miekka, Jolla puollan poikiani, Isketän joka ikistä, Joka päälle pakkaupi Halki pään, läpi sydämmen, Että maksa maalle käypi. On tässä urosten verta, Kymmenenkin miehen verta! Varjele, vakainen luoja, Ettemme kurista kourin Tuota tuhman röyhkeätä! PELLERVO. Tuolta on tulossa Väinö! Kuule, veikko, kun sanelen! Tuolta Väinö väänteleikse, Käypi siskosi sivulla.
Aatelkaa vertani, jok' eestä Rooman On juossut, valvotuita pakkas-öitä, Karvaita näitä kyyneleitä, joita On poskieni vanhat rypyt täynnä! Oi, poikiani säälikää: ei heillä Niin sielu ole paatunut kuin luullaan. Maan janon kyyneleeni sammuttakoot; Poikaini veri sitä häpein punaa. Oi, maa, sua runsahammin pisaroillaan Nää kaksi vanhaa rauniota kastaa Kuin kuuroillansa nuori toukokuu.
Hengellään puolisoni kruunun maksoi; Nakeltiin poikiani sinne, tänne; Ilon tai itkun voitto toi tai tappio. Ja valtaan päästyään ja kansais-riidan Näin juurittuaan, voittajat nyt alkoi Sodittaa toistaan, veli veljeänsä, Veri vertaan, itse itseään; Oi, hullu Typerä vimma, sappes heitä, tai mun Suo kuolla näkemästä uutta surmaa! ELISABETH. Pois, poikani, pyhäkköön paetkaamme. Hyvästi, rouva!
Kesti vähän aikaa ennenkuin vuorelainen vastasi kovasti liikutetulla äänellä: »He olivat minun poikiani, vieras, he olivat minun poikiani! verta minun verestäni lihaa mmm lihastani! nopeat jaloiltaan pettymättömiä ampujia eikä heitä ollut kukaan vihollinen voittanut, ennenkuin Diarmid'in pojat ylivoimalla saivat heidät kukistetuiksi! Mitä minä haluankaan pitempää elämää, kun he ovat kuolleet?
Meri parskui parmahille, Somer silmille sirahti, Juostessa hyvän hevosen, Hyvän riskun riskuttaissa. Joutsen ja hanhi. "Mistä, kusta hanhoseni, Hanhoseni valkia?" "Rantaselta, rantaselta, Joutseneni ylpiä!" "Mitä sieltä tekemästä, Hanhoseni valkia?" "Poikiani pesemästä, Joutseneni ylpiä!" "Pesitkö minunki poiat, Hanhoseni valkia?" "Olit sie itseki siellä, Joutseneni ylpiä!"
Läsnä hetki oli jo meidän saada päivä-annoksemme, ja kukin untaan miettein synkin seuloi. Ma silloin kuulin kiinni naulittavan alaista usta kauhun tornin; katsoin ma poikiani sanomatta sanaa. En itkenyt: niin olin jähmettynyt. He itkivät, ja pieni Anshelm virkkoi: 'Sa katsot niin! Mik' on sun, isä? Mikä?
Tämä kirja nyt annettiin sulttaanille samettisessa ja kultaisessa kotelossa. Ruhtinas oli elänyt kauan ja elämällä oli harvoja salaisuuksia joita hän ei tiennyt. Hän otti kirjan ja alkoi pyyhkiä ylitse kaikkea minkä tavallinen ymmärrys heti ensi silmäykseltä keksii. Mikä vaara poikiani uhkaa? ajatteli hän. Ei se ole ahneus, joka on vanhain tauti, eikä kunnianhimo, joka on ruhtinaallinen hyve.
"Niin et pessyt poikiani, Hanhoseni valkia?" "Enmä pessyt poikiasi, Joutseneni ylpiä!" "Mie sinun merehen upotan, Hanhoseni valkia!" "Kyllä siipeni kannattavat, Joutseneni ylpiä!" "Mie sinun tulessa poltan, Hanhoseni valkia!" "Kyllä mä sammutan tulesi, Joutseneni ylpiä!" "Mie sinun hirtän hirsipuuhun, Hanhoseni valkia!" "Kyllä mun kynteni katkasevi, Joutseneni ylpiä!"
LUCIUS. Isä, väärin teitte, enemmän kuin väärin: Tapoitte turmariidass' oman pojan. TITUS. Et sinä eikä hän mun poikiani: Mun poikani ei noin mua häväisis. Lavinia keisarille tuo, sa konna! LUCIUS. Kuolleena kyllä, vaan en vaimoks hälle; Hän kihloilla on toiseen sidottu. SATURNINUS. Ei, Titus; keisarin ei tarvis häntä, Ei hänt', ei sua, ei heimostasi ketään.
Läsnä hetki oli jo meidän saada päivä-annoksemme, ja kukin untaan miettein synkin seuloi. Ma silloin kuulin kiinni naulittavan alaista usta kauhun tornin; katsoin ma poikiani sanomatta sanaa. En itkenyt: niin olin jähmettynyt. He itkivät, ja pieni Anshelm virkkoi: 'Sa katsot niin! Mik' on sun, isä? Mikä?