United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
SALADIN. Minä muslemi. On välillämme kristitty. Kai tosi yks ainut voi näist' uskonnoista olla. Sun kaltaisesi mies ei seisomaan jää siihen, mihin syntyi sattumalta; tai jospa jää, niin syitä häll' on jääntiin: hän älyll' osan parhaan valitsee. No niin! Siis älys osakkaaksi päästä myös minut. Selvittele mulle syyt, joit' itse en mä ehdi selvitellä. Mun pohjiansa myöten ymmärtää näin kahdenkesken vain suo valintasi, jott' omaksua voin mä myös sen. Miten? Sä hämmästyt, mua katsein mittailet? Ehk' oonkin ensimäinen sulttaani, tällainen joll' on oikku, jot' en sentään ees sulttaanille arvottomaks aivan ma sanois. Eikö niin? Siis puhuhan! Vai haluatko hetken mietintään? No hyvä, suon sen. (Itsekseen.) Kuunnelleeko hän, mun sisareni? Vainutapa koen, hyvinkö onnistunut oon. (
Mutta nuori kuningas oli niin suuresti mieltynyt häneen, ettei hän voinut erota hänestä, vaan seurasi hänen kanssansa hänen valtakuntaansa ja otti mukanansa loistavan seurueen ja kaksikymmentä kamelia, joiden selkään sälytettiin kallisarvoisia lahjoja sulttaanille. Kuukauden kuluttua he tulivat perille, ja kaikki ihmiset sulttaanin valtakunnassa olivat suuren surun vallassa.
Kerran päivässä vain saat heittää verkkosi veteen, sanoi henki. Joka kerralla saat neljä kalaa. Mutta kun viet nuo kalat sulttaanille, niin hän antaa sinulle paljon rahaa, niin ettei sinun enää tarvitse puutteessa elää. Mitä sitten tapahtuu, sen saat tietää myöhemmin.
Kaukana siitä että yleinen pelko olis Omariinkin tarttunut, tämä vaan itsekseen naurahteli: "Hyve," ajatteli hän, "on tavara jolla ei ole kurssia markkinoilla; myös on se tarvittaissa kalliisti maksettava;" jonka perästä hän lähti basaariin, kohtasi siellä pashan sihteerin, kutsui tämän istumaan puotiinsa ja ojensi hänelle erehyksestä piipun jonka hän oli aikonut sulttaanille.
Tämä kirja nyt annettiin sulttaanille samettisessa ja kultaisessa kotelossa. Ruhtinas oli elänyt kauan ja elämällä oli harvoja salaisuuksia joita hän ei tiennyt. Hän otti kirjan ja alkoi pyyhkiä ylitse kaikkea minkä tavallinen ymmärrys heti ensi silmäykseltä keksii. Mikä vaara poikiani uhkaa? ajatteli hän. Ei se ole ahneus, joka on vanhain tauti, eikä kunnianhimo, joka on ruhtinaallinen hyve.
Nämät avasivat portin ja kumarsivat syvään sulttaanille. Orja saattoi hänet komeaan saliin, jossa oli peililasiset seinät ja purppuranpunaiset, pehmeät sohvat. Orja jätti hänet hetkeksi yksin ja palatessaan takaisin toi hänelle komean puvun, jonka hän auttoi hänen yllensä.
NIKO. Myin soman partani hatun-töyhdöksi Turkin sulttaanille, ja sataan piastiin, mieletön, sen mennä annoin. EERIKKI. Mutta toivothan sen kasvavan ja ehtivän saman mitan kerran vielä?
Tässä on jotakin hullua, sanoi sulttaani. Käskekää kalastaja tänne huomen-aamulla! Hänen täytyy viedä minut ja koko hovini tuon järven rannalle, mistä hän on pyytänyt nämät kalat, niin saadaanpa nähdä, emmekö saa jotakin selvitystä tälle arvoitukselle. Seuraavana päivänä sai kalastaja tehdä sulttaanille selkoa tuosta merkillisestä järvestä.
Kaunis tyttö nousi sohvalta, kun sulttaani tuli sisään, ja astui häntä vastaan. Hänen kasvonilmeensä oli kylmä, eikä hän ensin tahtonut edes silmiään kohottaa sulttaaniin. Mutta kun hän vihdoin katsoi häneen, niin hänen kasvonsa kirkastuivat. Hän näytti hyvin hämmästyneeltä, mutta samassa hänen hämmästyksensä muuttui iloksi ja hän ojensi ystävällisesti sulttaanille kätensä.