United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä heräsin siihen, että multaharkko putosi jalkoihini. Sitten kuului ylhäältä sellainen ääni, kuin olisi yritetty siepata kiinni jostakin, ja samassa tuokiossa tulla tupsahti vierivää seinää pitkin nuorukainen, vierähtäen aivan jalkoihini. Se oli Philip Wickson, vaikka en häntä vielä silloin tuntenut. Hän katsahti minuun tyynesti, ilmaisten hämmästyksensä pitkällä vihellyksellä.
Viimeksi mainittua seikkaa piti hän epähuomiona, vaan sitä vastoin tuo hymysuin hänelle annettu kirje synnytti mitä suurinta uteliaisuutta. Hän riensi kotiin sitä aukaisemaan, ja suuri oli hänen hämmästyksensä, huomatessaan, että se sisälsi everstiluutnantin valtakirjan.
Arvaat kyllä heidän hämmästyksensä! Molemmat käsivarret poikki, sepä vasta kolaus! Vaikkapa hän jäisikin henkiin, niin mitä hän voisi toimittaa ilman käsivarsia? No niin, onhan ollut semmoisiakin poloisia, jotka ovat syntyneet ilman käsiä ja kumminkin oppineet kaikenlaisia konsteja, joita rahan edestä näytetään ... mutta, mutta ... käsitön mies ... se on sentään surkea juttu.
Luutnantti ja hänen sisarensa katsoivat kysyvinä toisiinsa; mutta vielä suurempi oli heidän hämmästyksensä kun Julia hetken kuluttua palasi johtaen kädestä sisään nuorta, heille aivan tuntematonta herraa. Saan tässä esitellä, virkkoi Julia ilosta säihkyvin silmin, herra konttoristi Albert Kron Norasta, neidit Therese ja Laura Ell sekä luutnantti Gustaf Ell, kaikki hyviä ystäviäni.
Hän muuten näin sanoessaan ajatteli vähemmän onnetonta äitiä kuin seuralaistaan, joka myös oli tämän maailman kevytmielisiä. Hän tahtoi saada Knutin ymmärtämään, että hän tiesi sen, ja hän oli odottanut, että se Knutia huolestuttaisi. Hänen hämmästyksensä oli senvuoksi aivan ääretön, kuin Knut jyrkästi ja suuttuneena puhkesi sanomaan: »Kuinka mieltä liikuttava se ajatus on, jonka te nyt lausuitte!
Sen jälkeen tuli hän vähän iloisemmaksi ja alkoi puhua sinusta, Pekka... Minusta? virkkoi Pekka, eikä hänen hämmästyksensä ja ylpeytensä ollut suinkaan vähäinen. Mitä hän sanoi, Hanna? Hän kysyi, rakastanko minä sinua vilpittömästi ja kaikesta sydämestäni... Sinä vastasit tietysti: neiti hyvä, kukahan tyttö voisi muuta kuin rakastaa Pekkaa?
"Mutta, Margreta," huudahti Villiam, "onhan täällä aivan niinkuin oli kotona sinun vanhempiesi luona: kaikki katsovat sinuun, ikäänkuin oikein sinua rakastaisivat." Hän saattoi miehensä puutarhan läpi sisään; hänen hämmästyksensä oli sekä naurettava että liikuttava.
Ei eihän ole mahdollista, että se on ystävämme sir Henry?" Hän kiiruhti esiin ja kumartui ruumiin yli. Minä kuulin kuinka hän tapaili henkeä, ja sikari putosi hänen kädestään. "Kuka kuka tämä on?" sammalsi hän. "Se on Selden Princetownista karannut vanki." Stapleton oli tullut aivan kalman kalpeaksi, mutta voimakkaalla ponnistuksella kukisti hän hämmästyksensä ja pettymyksensä.
Nähdessään hänen epätoivoiset kyyneleensä, nousi hänen hämmästyksensä äärimmilleen, ja hengessä puhkesi hän sanoihin: "Oi sinä Kypron mahtava herratar, sinä hallitset sekä jumalia että ihmisiä!"
Leipuri saatettiin sisään, ja hän levitti maton visiirin eteen, joka heti ihastui siihen. Mutta mikä ihmeellinen reunus siinä oli? Hän kumartui lähemmäksi ja katseli sitä tarkemmin. Ja hänen hämmästyksensä eneni yhä. Siinähän oli kirjoitusmerkkejä ja kreikkalaisia sanoja!