United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nähdessään hänen epätoivoiset kyyneleensä, nousi hänen hämmästyksensä äärimmilleen, ja hengessä puhkesi hän sanoihin: "Oi sinä Kypron mahtava herratar, sinä hallitset sekä jumalia että ihmisiä!"
Lygian sydämessä heräsi äkkiä toivon kipinä. "Herratar!" huudahti hän, ojentaen kättään hänen puoleensa, "Caesar lupasi luovuttaa minut orjattareksi Vinitiukselle, mutta asetu sinä minun puolelleni ja palauta minut Pomponialle." "Yllyttikö siis Petronius Caesaria ottamaan sinut Aulukselta luovuttaakseen sinut Vinitiukselle?" "Kyllä, herratar.
»Vain helmen yhden ja pienen» Kleopatra vastasi näin »mut jos minun rintani avaat, niin löydä et sydäntäin». Antonius, maailman pylväs, tuns silmänsä himmenevän, tuns kiertävän viekkahan viinin ja maailman unhotti hän. Ja vuodet ne vierii ja vierii. Mut kaulaten kaksin on vaan Antonius, Egyptin orja, ja herratar Egyptin maan.
HERTTUA. Mut tuo ei juuri hulluudelta tunnu. OLIVIA. Vapauta hänet; tänne hänet tuo. HERTTUA. Tarjoonne, neiti, kiitoksella suostun. Mut tekemistä palveluksistanne, Jotk' on niin naisen luonteest' eriävät, Niin hennokkaille tavoillenne vieraat, Ja kun jo kauan kutsuitte mua herraks. Niin tässä käteni: täst' alkaen Te herranne olette herratar. OLIVIA. Ja sisar mulle. HERTTUA. Tuoko on se hullu?
"Vinitius on oikeassa," mietti Petronius, "minun Chrysothemikseni on vanha, vanha ... kuin Troja." Sitten hän kääntyi Pomponia Graecinan puoleen ja virkkoi, puutarhaan viitaten: "Nyt ymmärrän, herratar, että kun omistatte nämä molemmat, te paremmin viihdytte kotona kuin Palatiuksen juhlissa ja sirkuksessa." "Niin," vastasi Pomponia, katsahtaen sinne päin, missä Lygia ja pieni Aulus olivat.
Vihdoin hän kääntyi Lygian puoleen ja rupesi ilkkuvan tyynesti kyselemään: "Oletko puhunut Caesarin kanssa?" "En, Augusta." "Miksi sinä tahdot olla täällä etkä Auluksen luona?" "En tahdo olla täällä. Petronius yllytti Caesaria ottamaan minut Pomponialta. Olen täällä vastoin tahtoani, oi herratar!" "Tahtoisitko palata Pomponian luo?" Viime sanat lausui Poppaea pehmeämmällä ja lempeämmällä äänellä.
"Et ole meidän palvelijamme, vaan Lygian," vastasi Pomponia Graecina, "mutta jos todella päästäisimme sinut Caesarin taloon, niin niillä lailla voisit häntä vartioida?" "En tiedä, herratar. Sen vain tiedän, että rauta murtuu käsissäni kuin puu."
Muuan orjista, kookas ja harteva lygiläinen, jota sanottiin Ursukseksi ja joka aikoinaan Lygian ja hänen äitinsä kanssa muiden palvelijain mukana oli joutunut roomalaisten leiriin, heittäytyi nyt Lygian ja Pomponian jalkain juureen, lausuen: "Oi, herratar, sallikaa minun seurata emäntääni, jotta häntä palvelisin ja vartioisin Caesarin talossa."
Kun hän kiitti Vinitiuksen saamasta hoidosta, pääsi häneltä aivan vaistomaisesti puhuttelusana »domina», herratar, jota hän ei vahingossakaan olisi tullut käyttäneeksi puhutellessaan esim. Calviaa, Crispinillaa, Scriboniaa, Valeriaa, Solinaa tai muita suurmaailman naisia. Tervehdittyään ja kiitettyään Pomponiaa huomautti hän, että häntä valitettavasti niin harvoin näkee.