United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin tarkka silmä kylläks on jo nähnyt; Sydäntäin harso verhoo, eikä povi. No, haastakaahan. VIOLA. Mun on sääli teitä. OLIVIA. Se askel lempeen on. VIOLA. Ei puoltakaan: Useinhan vihamiestäkin on sääli.
FAUST. Oi enkel' aavistelmien! MARGAREETA. Tää sydämmeeni viilsi haavan: Kun nään tuon julman tänne saavan, Mun lemp' on haihtumaisillaan, Ja rukoilla en taida ollenkaan, Ja se, se vihloo sydäntäin. Kai sunkin, Henrik, tuntuu näin? FAUST. Se on antipatiiaa vaan. MARGAREETA. Hyvästi nyt! FAUST. Ah, milloin saan Povellas hetken aikaa levähdellä Kerallas sylitysten sielutusten elää?
Voi en kantaa kämmenellä enää esiin sydäntäin, piilotan sen sinne, missä mietin ypö-yksinäin. Liekö lemmen aika mennyt, kosk' en vihata ma voi, vaiko tuska valkeaksi muinen tumman mielen loi? Paistan yhteis-ymmärrystä yli kaiken kauniin maan, elon ulkopuolla itse, elämää luon maailmaan. Taikka jos ma vielä virkan: elän, vaikk' en entinen, elän tähtein tuollapuolla, tunnen kauhut tyhjyyden.
Voi, jos tuskaa toivotonta On rintas tuntenut ja sentään petät Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla! En petä, jos et sinä vaan mua petä. Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa, Sä rohkenetko kaikki hyljätä, Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit. Sä kysyt, rohkenenko.
ROMEO. Niin, syytä siitä lemmen puuskaa. Sydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa; Niit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa Omillas lisäät. Ystävyytes tuo Liikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo. Savua lemp' on, usmaa huokausten; Kun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy, Kun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy. Mit' on se muuten? Hulluus älyinen, Vihava sappi, mehu metinen. Hyvästi, serkku! BENVOLIO. Seis!
Mihinkä mennet, kunne käynee tiesi, sua seuraa, sulle sykkää sydän tää. Sua uskon, unten mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin lämpöänsä liekkaa liesi tai perho kiitää kohti kynttilää. Mun surmaa suutelos, ma tahdon palaa, sun silmistäsi liekki outo lyö, mun sieluin, ruumiini sua yksin halaa, sydäntäin kaipuu, sulo tuska syö.
Kuiskeko kuutamo-yön, maan haltia, metsien haave, vai lauluko laulajan rinnasta vain ja henkeni yöllinen aave? En tiedä, mut aave jos ollut hän lie, niin johtanut ei hän harhaan, ja jos oli laulu hän rinnastain, niin lauloin ma lauluni parhaan. Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta ja taivuttaa sua taaksepäin ja suudella suustasi ilkeät sanat, joill' armotta raatelet sydäntäin.
»Vain helmen yhden ja pienen» Kleopatra vastasi näin »mut jos minun rintani avaat, niin löydä et sydäntäin». Antonius, maailman pylväs, tuns silmänsä himmenevän, tuns kiertävän viekkahan viinin ja maailman unhotti hän. Ja vuodet ne vierii ja vierii. Mut kaulaten kaksin on vaan Antonius, Egyptin orja, ja herratar Egyptin maan.
Amtmanni rouvanensa ja Pietari Griebel pelasivat whistiä; kauniilla morsiamella oli nyt juuri jotain toimittamista teekyökin ääressä, rouva Griebel levitti voileipiä erään sivupöydän luona, samalla kun Louise istui pianon ääressä ja sisällisellä liikutuksella lauloi: "Leponi on pois; sydäntäin vaivaa". Nuori Franz seisoi seinän nojalla, niin että hän saattoi katsoa ihastuttavan, vaaleanverisen tytön kasvoihin, ja hän tekikin sitä täydellä todella hän oikein näytti nielevän tytön silmillään.
Mut kahlein kiinni kotiin jäin, oi, haavat polttaa sydäntäin! Mua ahdistaa ja vaivaa nuo, kun nyt sun jätän, Ayrin vuo! Hyvästi, Coilan vuorimaat ja laaksot, kankaat, viidat, haat, miss' suru viipyy, saattaen taas lemmen muistot mielehen. Sees olkoon, ystävä, sun ties! Myös sulle rauhaa, vihamies! Oi, kyynelveet ei hoivaa suo: Hyvästi, armas Ayrin vuo! Pois Intiaan tule, Meeri!