United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ole oma, kiltti poikaseni, Madollenkaan pahaa älä tee, Siivost' astu kylissä ja teillä, Muista aina taivaan Jumalaa." Niinpä vaimo huohottaen lausuu, Poikaa kyyneleillä valellen; Lähtee poika tielle talviselle Emäntien armoa anomaan. Kauan äiti häntä katselevi Mökin akkunaisen ääreltä, Kyynelvirta hänen helmaans' vuotaa, Povi painuu, sydän musertuu.
Vihdoin viejän saapuvan hän keksi. Ylös hyppäs hän, ja kyynelvirta Vierren kasti posket ahvettuneet; Mutta riemuun ratketen hän virkkoi: "Eipä hätää, armas laps' ja vaimo, Eipä hätää, vilpitön on veikko!" Kohta kohden tulijaa hän astui, Hartioilleen vankoillen sen nosti Sekä uupuneen taas latoon kantoi.
Myöskin tytön silmistä tulvasi kuuma kyynelvirta, kun hän näki karaistuneen ystävänsä itkevän, mutta hän pysyi jäykkänä ja sanoi koittaen irroittaa kättänsä vanhuksen käsistä: "Tiedäthän, isä, että monikin seikka kiinnittää minua tähän temppeliin: siskoni, sinä ja portinvartijan pikku Philo.
Kuollut!" sanoi hän taas ja kyynelvirta juoksi alas kasvojansa; "ah, miksi temmasitte sitte minut kuolemasta? Minä olisin nyt muutoin yhdistetty häneen taivaassa!" Pitkän epätoivoisen hiljaisuuden perästä kysyi hän taas tulisesti: "Elkää pettäkö minua; onko Signe todellakin kuollut? O Jumala, yhdeksän päivää sitte suljin minä vielä hänet syliini!"
Siitä tehdään heti päätös, siinä se. Minä iloitsin niin sanomattomasti, minä toivoin! kuiski Gerda vapisevin huulin, ja kyynelvirta juoksi hillitsemättä hänen poskilleen. Kapteeni katseli häntä jonkun aikaa, lähestyi ja laski kätensä hänen käsivarrelleen ja sanoi; Malta mielesi, tyttöni! Tuohan on vaan lapsellisuutta Mutta tyttö ei kuullut häntä.
"Voi Pietari, Pietari!" huoahti hän itsekseen ottaessaan lapsen syliinsä... Hiljaa huoahti hän, niin hiljaa, että tuskin sen itsekään huomasi, mutta se huokaus tuli syvimmästä sydämmen sopesta, sitä seurasi valtaava kyynelvirta, josta karpaleet valuivat hänen laihoille poskilleen, valkealle rinnalleen ja siitä punaposkisen poika-palleroisen kasvoille.
Ja mitä arvoa voisit sinä minuun panna, jos minä toisella hetkellä lausun lujan päätökseni ja toisella taas olen valmis kumoamaan sen? Ei mikään puhdas ja jalo, vaan ihmiselle arvoton, lihallinen rakkaus, vaadi siveellisen vakuutuksemme, ihmisarvomme uhraamista. Ei, Leonard! Runsas kyynelvirta puhkesi Gerdan silmistä.
Toini ei voinut jatkaa lukuaan pitkään aikaan. Kyynelvirta toisensa jälkeen sumensi katseen. Totisesti tässä huusi ihmisveri, huusi taivasta kohden. Heikko kajastus idässä ilmoitti jo aamunkoittoa, kun Toini uudelleen tarttui paperikääröön, jatkaakseen lukuaan. Hän säpsähti nähdessään päivämäärän. Se oli sama, jolloin hän kuten luuli teki herra Häggin tuttavuutta.
Usein nousee hän sängystään sydän yölläkin, saattamaan syntisiä autuuden tielle ja taivuttaaksensa heitä totuutta tunnustamaan." "Mutta voithan sinä yöllä kuitenkin olla minun luonani ja maata vieressäni?" kysyi Signe surullisesti ja veti Appellonan tykönsä. "En," sanoi tyttö syvästi huoaten; "Sitä en minä tohdi tehdä." Samassa tulvasi kyynelvirta hänen silmistänsä.
VALPURI. No niin! Sä näetkö, jalo Wilhelm, tuolla On loukoss' äitin' haudan luona harppu. Mont' unetonta yötä Valpur ääntään Korotti hautain keskellä sen kanssa. Mont' erää ritar' Aaken laulun sillä Aloitti hän. En päähän koskaan päässyt, Kun kuuma kyynelvirta vienon äänen Jo vaivutti. Vaan, jalo ritarini, Jumala lujemman soi luonnon sulle; Sa harppu ota, tuonne vastapäätä Mun Akselian' istu, pylvään viereen; Ja laula kielten soitoll' laulu loppuun, Joll' aikaa Valpur vieress' Akselinsa On polvillaan.