United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka olikin lyhyt, osotti koko hänen ruumiinrakennuksensa jättiläisvoimia. Pää oli suuri ja pyöreä, punertava tukka harjantapainen. Jo luonnosta leveä suu oli venynyt mahdottomaksi alituisesta tupakan pureksimisesta, jota hän nytkin koko ajan piti suussaan. Kädet olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko puku kulunut ja tahrainen.
Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli. Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi istui kytkettynä.
Mutta miten se tulee tapahtumaan, sitä en tiedä, sillä en milloinkaan saa sitä oikein tuntea; ei kertaakaan ole käteni ahvettuneet koko talvena! Me olemme joka aamupuoli hetkisen ajelemassa, ja iltapäivällä käymme, täti ja minä, puotiloissa, siinä kaikki.
Oli huomattu, että hän osasi valmistaa erin-omaisen hyvää viinihyydykettä; ja vieläpä hänessä havaittiin monta muutakin yhtä verratointa omaisuutta. Eräs vapaasukuinen, jolla oli ahvettuneet huulet, käytti hänen valmistamaansa suunvoidetta ja tuli ihan terveeksi.
Näillä sanoilla ja, hyvästiksi lyöden kätensä toverinsa olkapäälle, lähti Yrjö Vendale konttoriin ja sieltä hetken päästä herra Jules Obenreizerin kortteliin. Kääntyen Soho Sqvare nimisen, kaupungin osan pohjoiseen puoleen päin punastuivat hänen ahvettuneet kasvonsa punastumistaan.
Mutta myöskin täällä olivat ne molemmat miehet, jotka vartioivat tulta, sytyttäneet valkean, joka paksun kivimuurin aukosta vuodatti valonsäteen hirvittävälle merelle; ojentaen känsäisiä käsiänsä toisilleen sen yksinkertaisen pöydän yli, jonka vieressä he istuivat, toivottivat he keskenänsä iloista joulua grog'in kannullaan; ja toinen heistä, vieläpä vanhempi, jonka kasvot olivat ahvettuneet ja arvettuneet kovista jäistä, niinkuin vanhan laivan kokankuva, viritti jäykän laulun, joka itsessään oli niinkuin tuulen vonka.
"Puoleton", torua leikitteli tyttö, "tahdotkos myydä minun Saksalle, koska näin nostelet mun kaikkien nähtäväksi. Ja sitten, kuka lupasi sun tulla niin pian takaisin. Etkös sanonut viipyväsi vähintäkin kolmen kuukauden päivät poissa. Kuules, Hintsa, sinä söit sanasi". Hintsa Suurpään ahvettuneet posket kävivät tuli-punaisiksi ja partakarvatkin nousivat pystyyn mielipahasta.
Yhden tiedän, joka minua miellyttää, yhden, jonka kasvoja katsellessani tunnen itseni onnelliseksi; yhden, jonka pidän kauniina... Tahdotko nähdä hänen kuvansa?" Hän saatti kornetin lähteelle, jonka kuvastimessa tämä mielihyvällä näki ahvettuneet, ilosta säteilevät kasvonsa. "Mutta sinun vanhempasi suosivat Genserik'iä", sanoi kornetti. "Mutta minä suosin sinua", vastasi Hermina.
Vihdoin viejän saapuvan hän keksi. Ylös hyppäs hän, ja kyynelvirta Vierren kasti posket ahvettuneet; Mutta riemuun ratketen hän virkkoi: "Eipä hätää, armas laps' ja vaimo, Eipä hätää, vilpitön on veikko!" Kohta kohden tulijaa hän astui, Hartioilleen vankoillen sen nosti Sekä uupuneen taas latoon kantoi.
Kuitenkin on hän seuramielinen ja hyväluontoinen ja, kun vaan saa hänet kärsimisiään, vääryyksiään ja viisaustiedettään ajattelemasta, varsin hupainen seuramies. Minusta ovat mieleen nuot sallimuksen vanhat ahvettuneet pojat, ja minun on oikein hupaista kuunnella heidän kaunistelemattomia sodankertomuksiaan.