United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä olet niin nuori, koko maailma aarteineen on sinulle alttiina ja me vanhempasi, jotka sinua rakastamme, teemme kaikki mitä voimme, huvittaaksemme ja tyydyttääksemme sinua, ja minä, lapseni, Ainoiseni, tahdon temmata sinut kuoleman kourista. Hän vapisi suonenvedon tapaisesti ja melkein hurja voimuuden ilme paloi hänen silmissään. Nuori tyttö pudisti suruisesti päätään.
Anna ja Risto tirkistelivät toisiansa hetken äänettöminä punastuneilla kasvoilla. Vihdoin sai Risto äänen, tarttui Annan molempiin käsiin ja huusi ihastuneena: "Anna!" "Ristoni!" vastasi Anna. "Noo, asia on selvä. Mene ja käske vanhempasi tänne!" sanoi majuri Annalle. Anna kernaammin lensi kun juoksi ulos ja vähän hetken perästä veti hän vanhempiansa vierashuoneesen sanaakaan heille puhumatta.
"Kihloissa! kylässä huudettiin, Että jo menet naimisiin!" Venehessä vanhempasi Istuskelet, pienoinen, Heitä pidät turvanasi, Heihin luotat uskoen. Kerran tartut airoihin, Kerran itse soutelet. Kehen silloin luottanet, Omihinko voimihin? Berlin 5/9 Oikein istut ongellen, Mustalaisen poikanen. Mit' on elämäsi rata? Onnen-onkimista vaan.
"Anna hänen olla siellä niin kauan kun hän on", sanoi Margareta. "Vanhempasi ovat ystävälliset, siivot ihmiset, Richard. Minä muistan niin hyvin heidät ja heidän iloisan tupansa, joka melkein ylitelleen oli täynnä punamarjaisia köynnöskasvia, ja he pitivät Maria-raukasta. He ovat kyllä hyviä hänen pojalleenkin". Monta viikkoa oli Richard tasainen, raitis ja säännöllinen työssänsä.
Niillen, jotka moittivat sinua, sano, ettet taida olla vanhempatasi parempi, vaan vanhempasi on aika, joka synnytti sinun, ja itse olet sen ajan lapsi. Köyhältä vanhemmalta ei ole lapsen paljo perittävää; ellös sentähden köyhyyttäsi ja talonpoikaista pukuasi ujostelko!
"Kyllä se taitaa olla, Martti, paras keino, kun rupeat Susson kanssa yksiin tuumiin, koska vanhempasi ovat noin kovasti vastaan Ainan naimista.
Katso, samoin kuin nuo hyönteiset kattilassa, niin sinun vanhempasi ja kaikki, jotka olivat haaksirikkoon joutuneessa laivassa, ovat taistelleet aaltoja vastaan ja turhaan kokeneet päästä veden pinnalle. Epätoivossaan he ovat tainneet temmata viimeisen lautapalasen toistensa käsistä ja siitä taistelleet, sillä eroituksella vaan, että ne hukkuivat kylmään veteen, mutta nämä kiehuvaan.
Sinulla oli isä ja äiti; ehkä sinulla, ammoin sitten, oli puoliso. Rakastivatko sinun vanhempasi, vai rakastitko itse? Kiersikö sinun hidas veresi voimakkaammin kun matelit rakkaasi rinnalla? Onko sinulla lainkaan tunteita? Tunsitko kaipausta, jos elämänkumppanisi oli viereltäsi poissa? Tunsitko jotakin kun hän oli sivullasi?
Viimein sanoi hän: "Voitkos antaa anteeksi isälleni? hän on nuoruudessansa kärsinyt niin paljon köyhyyttä, että hän koventunut kaikkia muita tuntoja vastaan, paitsi ahneutta. Hän tahtoo kuitenkin ainoastaan onneani ja koota rikkautta minulle. Voitkos antaa hänelle anteeksi, niin minä rakastan sinua ijäti. Mutta vanhempasi?" kysyi hän äkisti, "tuntevatko isäni pahan huudon?"
»Ja minä itse ihmettelen miksi minun täytyy kulkea, ja että täytyykö minun, ja kuitenkin minun täytyy!» »Täytyykö sinun? Etkö sinä voisi olla kotonasi...?» tyttö taasen epäröiden kysyi. »Eivätkö vanhempasi vielä elä sinä et ole niistä mitään puhunut?» »Kyllä, kyllä he elävät.» »Jos olisit heidän luonaan...?» »Minä en voi, sillä ne eivät minua kiinnitä!» sanoi hän miltei kylmästi.