United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisin kamppailussa ehkä tappiolle joutunutkin, elleivät ihmiset olisi minua vihdoin jumalan kovista kourista pelastaneet. Tapahtui näet niin, että vallesmannin metsäkoirat vetivät lapsen ruumiin tunkiosta ja minut tutkittiin kaiken kylän kuullen, tuomittiin ja vietiin kehruuhuoneelle.
HOPPULAINEN. Kyllä sinun täytyy, jos mielit lain kovista kourista päästä. HELENA. Minäpä en tahdokaan niistä päästä, vaikka olisivat vielä kovemmat kuin ovatkaan. HOPPULAINEN. Tottako se on vai leikkiä? HELENA. Olisinko nyt sillä mielellä, että saattaisin leikkiä laskea. Väkisin ette voi minua pakoon viedä, ja omasta ehdostani taas en lähde. Lakatkaa vaan turhasta työstänne.
Jättäessään pyssyn palvelijan huostaan hän sanoi: »tämä ase on tänä päivänä puolitoista hengeä pelastanut». Kun kaikki läsnäolijat ihmettelivät tätä puhetta, niin isäntä selitti, että hän metsässä pyssyllään oli pelastanut oman henkensä sekä torpparinsa ja vanhan sotatoverinsa Hurtin pahoin haavotettuna »karhun kourista». Hurtti oli kerran ennen sodassa pelastanut nykyisen herransa ja silloisen päällikkönsä varmasta kuolemasta ja isäntä oli nyt iloinen siitä, että hän oli saattanut maksaa Hurtille vanhan velkansa.
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
Ilpotar pyyhkeili häntä kiireestä kantapäähän ja ojensi hänelle paidan, housut ja kauhtanan, vetäisi vielä vyönkin ympärille ja kiinnitti soljen. Kourista nyt kiitokseksi! Panu kouristi kylvettäjäänsä. Kouristaisin enempikin, jos en olisi matkasta väsynyt. Et ole niin väsynyt, muuta mielessäsi hautelet.
Kokoilin vähäiset säästöni, kiiruhdin kotiin, hoidin uskollisesti sairasta äitiäni enkä poistunut hänen vuoteensa äärestä, ennenkuin hän taas oli jalkeilla. Kuoleman kovista kourista hän pääsi, mutta käsistään oli halvattu ja siksi jäi; hän ei enää työhön pystynyt. Silloin ensi kerran huomasin kuinka perin raskas on köyhyys ja olin miltei maahan masentua sen kuormani alle.
"Näin kertoi rovastivainaja minulle koko Hannan historian. Rauhaniemessä elivät Hanna ja Lassi poikinensa aika hyvästi monta vuotta, kunnes venäläiset taas eräänä kesänä suurella joukolla ryntäsivät rajan yli, polttivat Isonsavolan poroksi ja ryöväsivät kaikki omaisuuden, niin että ihmiset hädintuskin pääsivät vihollisen kourista puolialastomina pakoon metsiin.
Iloinen oli Loviisa, kun pääsi oudon herran kourista, sillä että hän avasi kantonauhan solmun ja jätti laukun hänelle. Sen tehtyään tyttö väistyi poikemmaksi, niin ettei prinssin käsi häneen enään ylettynyt, ja vastasi: "Pähkinöitä, korkea herra, viimesyksyisiä pähkinöitä." Prinssi otti kourallisen pähkinöitä ulos. "Pähkinöitäkö, lapsukaiseni?
Oli vaan mielessäni muorin pelastus taudin kourista, jonka eteen olin valmis uhraamaan kaikki voimani ja niin kuin tuulispää olin minä pian keskellä kirkonkylää. Mutta siinä alkokin tehtävän vaikeus ilmestyä. Minä näet en tietänyt, mikä noista kymmenistä taloista oli pappila. Olinpa totta niinkin ensi kertaa pappia kyydissä, eli oikeammin pappilan haussa.
KALLE. Ei huolita kourista. Pannaan suuhun vaan. Ehkä se sieltä valuu sormen päihin. MIINA. Kyllä minä sen arvasin, että syy on suussa, eikä sormissa, ha, ha, ha! Annas kun kaadan, et saa muuten. Heitä sinne vaan! Uh! Ha, ha, ha! Niin sinne menee kun vanhaan latoon. KALLE. Ahhah! Kas se satonsa sanoo. Takka vaan! MIINA. Hyi, kun sinä haiset! KALLE. Miltä? MIINA. Kuules, nyt tulee tanssiväkeä.