United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, istu ja pala kun oikein ajattelen ! Johannes, sattuuko sinulla olemaan kahdeksaa kruunua käsillä? *Rosmer*. No saamme nähdä. *Brendel*. No niin, samahan tuo on. Minä voin ottaa ne. Saahan ne aina kaupungissa rikotuksi. Kiitos siksi. Muista nyt, että minä sain kaksi kymmenistä. Hyvää yötä, oma rakas poikani! Hyvää yötä, arvoisa herra!
Eikö voisi tavata` sellaisia ihmisiä, jotka laajemmalta ovat Kiinan puolella Korkeassa Aasiassa matkustelleet, taikka sen puolen asujamista joku tullut tälle Wenäen puolelle, joilta voisi yhtä toista kysellä` niistä luultavasti monista kymmenistä vielä peräti tuntemattomista kansoista ja kielistä, joita Aasian sydämmyksissä löytynee. Joko kohtakin tulette tänne matkoiltanne?
Niissä sanottiin, että Soisalon morsiamen isä, hänen pankkinsa pääjohtaja, tuo ystävällinen vanha herra, oli joku tunti sitten vangittu syypäänä kavalluksiin, väärennyksiin, kassanvaillinkiin ja petolliseen kirjanpitoon. Vaillingin suuruutta ei voitu vielä tarkemmin arvioida, mutta kysymys oli kymmenistä miljonista. Antti painoi pään käsiinsä. Se oli kaikenhäviö.
Miehet alkoivat tunkeutua messupirttiin, jossa jo pappi ja lukkari olivat. Pappi määräsi virren, lukkari alotti veisuun, muu rahvas rupesi säestämään. Virren loputtua eräs talonisäntä piti rukouksen, jota yksimielisesti polvillaan kuunneltiin. Siitä päästyä rupesi pappi tutkimaan »Jumalan kymmenistä käskyistä».
Lienee paettu, mutta vasta viime tingassa, ja kun paettiin, niin paettiin omiin metsiin eikä merten taa. Vieraille maille lähdettiin vasta, kun väkisin vietiin. Ja aina lähdettiin sillä mielellä, että kerran takaisin tullaan. Ja niin tultiinkin! Eikä ollut kysymys vain viisistä vuosista, kymmenistä oli ja sittenkin tultiin! Mutta näillä pojilla ei ole aikomustakaan takaisin tulla.
Tavalliseen työntekoon en toki ajatellutkaan ryhtyä, kun olin tottunut helpompaan ja arvokkaampaan toimeen. Uskalsin sittekin toivoa parempata. Aikani kului yhä samanlaisen tukalan tilan alaisuudessa. Jo useista kymmenistä eri paikoista olin tiedustanut ammattia, vaan turhaan. Useammista niistä sain nuhteensekaiset, kieltävät vastaukset.
Asianomaisten luonnon sitkeydestä ja jäsenten kestävyydestä enimmäkseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten alapäässä. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tietäisi jutella kymmenistä ruhjoutuneista käsivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ähkien ja valitellen on siinä yön pimeyden suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty.
Anna ainoinen Jumala Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä; En sua kiviltä kiitä, Enkä kannoilta kumarra, Tok en palvele pajuilta, Havun oksilta halaja Kynsiä minä kysyisin, Aina jalkoja anoisin, Kysyn kynnen kantajata, Jalan jalon juoksijata, En parasta, en pahinta, Kysyn keskikertahista. Anna ainoinen Jumala.
Oli vaan mielessäni muorin pelastus taudin kourista, jonka eteen olin valmis uhraamaan kaikki voimani ja niin kuin tuulispää olin minä pian keskellä kirkonkylää. Mutta siinä alkokin tehtävän vaikeus ilmestyä. Minä näet en tietänyt, mikä noista kymmenistä taloista oli pappila. Olinpa totta niinkin ensi kertaa pappia kyydissä, eli oikeammin pappilan haussa.
Aina Kubasta Kaliforniaan asti kymmenistä vankiloista, sotilasvankiloista ja linnoituksista, me vapautimme yhtenä yönä viisikymmentäyksi niistä viidestäkymmenestäkahdesta kongressimiehestä, jotka oli vangittu, sekä niiden lisäksi yli kolmesataa muuta johtajaa. Ei yksikään yritys epäonnistunut.