United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuulepas sinä, pikku haitukka", sanoi viimein mies, sittenkuin he olivat tuokion aikaa tähystelleet toisiansa, "oletpa sinä kuta kuinkin varhain aamulla täyttänyt suusi leivosen pojilla".
»Että muka saisitte naittaa hänet jollekulle mahtavan herranne kerjäläisserkulle», sanoi Ranald, »niinkuin Diarmidin pojilla on tapana. Eikö Glenorquhyn laakso vielä tänäkin hetkenä huuda kostoa siitä, että väkivallalla ryöstitte turvattoman lapsen, jota hänen sukulaisensa olivat saattamassa kuninkaan hoviin?
Ei viipynyt kauan ennenkuin Stanley näki olevansa satojen ihmisten piirittämänä, useimmat nuorukaisia ja kaikki, jotka eivät vielä olleet täysikasvuisia, ihan alastomina. "Ketä on nämä?" kysyi hän Hamedilta. "Muutamat nuorimmista ovat Rumanikan poikia", vastasi hän. Rumanikan pojilla, joita oli elätetty maidolla, näytti olevan merkillisen hyvä terveys.
Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksinäisyyttä, vaan kanssakäymistä ja seuraisuutta, johon Suomen tytöillä ja pojilla, ynnä muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erillään asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin mielessään vetivät koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki aineille hengen ja elämän, mielen ja kielen kuvaellen.
Ne kertoivat toisilleen hyvin toimessaan ei niinkuin tavallisesti hyvistä lierapaikoista ja onkivesistä vaan Tolpan Annasta, miten se oli riehunut ja kiljunut ja kiroillut ja repinyt vaatteitaan. Sama puheenaihe oli niilläkin pojilla, jotka kadulla puujaloilla astua toikkaroivat tai kirppaa löivät.
Somaa on, toisti Hermanni. Vaan eiköhän vielä mennä sinne. Mutta jos isä käypi kohta katsomassa. Sehän se on, huokasi Hermanni. Ja minkä me sille keinoksi arvaamme. Minkäpä sille osasi. Vaan jos pantaisiin jotain pölkkyä vuoteelle sijallemme, keksi Hermanni. Niinpä kyllä. Pannaan ensinnäkin tupakkihakkuri. Silloin oli pojilla keksintö valmis.
Kyllä ei ollut niillä pojilla aavistustakaan kohteliaisuudesta, ei edes yksinkertaisimmista ihmistavoista. Miehet olivat tanakkaa tekoa, lurjusmainen ilme kasvoissa.
Sen lisäksi oli Hiisi, jonka koko suku oli häijyjä noitia. Hän oli kipujen ja kauhistuksen jumala, joka hioi terävimmät miekat. Tuonen pojilla oli vaskiset kynnet, tytär, sokea Loviatar oli ruma ja ilkeä, kipujen äiti.
Silmänräpäyksessä olikin muutamilla pojilla halot kourissa ja toisilla rovastin kepinpalaset. Ja viimeinen silmänräpäys oli jo kulumassa kun rovasti sen hurjistuneen poikajoukon käsissä olisi ollut ihan pataluhtana. Siksi hän hyökkäsi ovea kohti, että ovi räikäsi seinään. Sitten ulos päästyään lähti juosta rötkistämään omalle puolelleen minkä henki takua käski.
Poika ei tiennyt, mihin sen pistäisi, käänteli ja katseli sitä vähän aikaa, mutta kun uusi salakka taas tärähti siltaan, paiskasi hän rahan suuhunsa ja lähti juosten noutamaan saalistaan. Olavi meni jälestä, ja Elli kuuli heidän juttelevan sillan päässä. Kyllähän sinun pitäisi saada onki nyt heti paikalla ... eiköhän noilla pojilla olisi siimaa sinullekin antaa? Oit? niillä, voan kun n'ei anna.