United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hiukan virkistyttyämme panimme maata, mutta heräsimme keskellä yötä omituiseen suhinaan, ikäänkuin myrsky olisi ympärillämme riehunut. Suuri suunnaton käärme oli piirittänyt meidät ja ennenkuin ehdimme sen enempää ajatella, hyökkäsi se toisen toverini kimppuun ja nielasi hänet elävältä. Kuulimme hänen tuskanhuutonsa ja näimme hänen päänsä ja hartiansa häviävän pedon suuhun.
Ja oliko hänellä totta puhuen oikeuttakaan moittia häntä? Eikö hän ollut koko elämän ikänsä riehunut ja kärsinyt, ja jos hän nyt, vihdoinkin saavutettuaan huolettoman aseman, tahtoi nauttia elämästä ja tyydyttää taideaistiansa, niin voiko joku soimata häntä siitä? Mahdotonta, ei ankarammankaan velvollisuuskäsitteen mukaan häntä voinut moittia ei, koska hän ei kerran elänyt tulojansa tuhlemmasti.
Sappi oli näet niin täysi, ettei saattanut edes sanoa, mitä oikein olisi tehnyt. Toisaalla muuan pikkuruinen, Nymanni nimeltään, hammasta kiraten väitti ja vannoi, että pelkureita ne ovat ne pitäjäläiset, sillä hän oli itse erään kerran ajanut tanhualle koko kisaväen. Juttu oli tosiperäinen siihen määrään, että hän oli riehunut naisten keskellä ulkona, kun miehet tappelivat sisällä.
Hän pudisti päätään: Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän. Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto, sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin olisin riehunut kuin raivotar! Omanarvontunteen säilyessä?
Rauhaton oli sydämeni, myrsky raivosi rinnassani; omaatuntoani kalvoi katumus mennyttä hurjaa, hyödytöntä elämää muistellessani ja tutkiessani, kuinka himojeni orjaksi antautuneena juoppouden jumalan palveluksessa olin riehunut. Jonkun ajan kuljeksittuani katua ylös, toista alas, ohjasi sallimus askeleeni satamaan ja sieltä taasen eteenpäin meren rantaan.
Vaan kun Hän armon salaa, Taas sielu sitte palaa Silmäämään itseänsä Ja viheliäisyyttänsä. Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla! Murheella muistan elämääni: Se tähän ast' on kulunut Synneissä suuriss' alinomaa, Mä niissä olen riehunut. Nyt taakseni käyn katsomaan... Voi, jos ei mua oliskaan!
Miestä kumpikin kysyvät Miestä kai kysyt sinäkin? AILA. Miestäpä hyvinkin. Mutta Sin' olet kalevalainen, Minä Pohjolan väkeä. Sota on kamala kauan Riehunut rajoilla näillä, Viha veljesten välillä. IMMO. Sin' olet nainen. Ei vihoja, Ei sotia sydämessäsi. AILA. Missä mies on meltorauta, Siellä naisessa terästä.
Sven seisoi hetken liikahtamatta ja katseli isää; sitten kiiruhti hän huoneesta. Mutta kun Sven vapautui myrskypyörteestä, joka tuolla sisällä oli hänen ympärillään riehunut ja ikäänkuin pakottanut hänet miehuulliseen taisteluun oikeutensa puolesta, silloin puhkesi taas hänen lapsenmielensä epätoivoisella voimalla esiin.
Kaikilla oli ollut niin paljon mielenliikutusta, että väsymys heidät valloitti kun myrsky ei enää riehunut niin ankarasti; sairas makasi äänetönnä ja tyyneenä. Muutamat nukahtivat; Sivert Jespersenkin ummisti silmänsä; vaan hän ei nukkunut, hän yhä lukua laski. Lukeminen taukosi. Oli vallan hiljaa huoneessa. Mutta yht'äkkiä kaikki heräsivät. Sillä sängystä Jaakko Worse huusi; "Laurits!
Minä notkuin ja tein käänteitä ja väänteitä, hypähtelin ylös ja kyykistyin taas alas, pujottelin toisten välistä ja käsien alitse kuin sukkula ikään. Tuntui kuin kauan hillitty luonnonkiihko, sisäinen elinhalu, olisi nyt riehunut verestäni ulos entistä vallattomammin. Ja minun kuumeeni näytti muihinkin tarttuneen.