United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun kuitenki ihminen luonnostansa ei rakasta yksinäisyyttä, vaan kanssakäymistä ja seuraisuutta, johon Suomen tytöillä ja pojilla, ynnä muulla maamme kansalla, kaukana toinen toisista erillään asuvilla, ei usein ollut tilaisuutta, niin mielessään vetivät koko luonnon seuraansa, kaikille turhimmilleki aineille hengen ja elämän, mielen ja kielen kuvaellen.
Olipa huvittavaa nähdä ja kuulla Kokko-Kustaata, kun hän, ollen pitkänä metsästysaikanaan tappanut noin 300 ilvestä, vilkkaasti kuvaellen kaikki asianhaarat kertoi tämän ensimmäisen rynnäkkönsä suurempaa metsäneläintä vastaan. Seuraavana talvena liittäytyi hän erääsen talon isäntään, jolla oli jotenkin hyvä koira, sekin samoin kuin Hektor omistajaltansa karannut vainukoira.
Silloin vaikertain oma pyys vyöviehkeä vaimo urhoa auttamahan, kuvaellen kaikki ne kauhut, jotk' yli kansan käy, kotimuurit kun sota sortaa: miehet kaataa miekka, ja kaupungin tuli polttaa, lapset vie vihamies, vyösorjat ryöstävi naiset. Sai uron mielen järkkymähän tuo surkeus suuri, 595 kohta hän riensi ja varrelleen asun välkkyvän vyötti.
Kertomus Kalevalassa edistyy enimmiten, oikean epillisyyden luonteen mukaan, niinkuin kirkas, tyyni virta, läpikuultavassa vedessään näyttäen tekoin pohjana olevat tunteet sekä mielihalut, ja pinnassaan selvästi kuvaellen kaikkea, jonka ohitse se kulkee. Ei tapaa Kalevalassa mitään tyhjää koreilemista, mitään teeskelevää pöyhkeilyä.
Jos vertaamme sitä runollista katsantotapaa, joka Kalevalassa ja Kantelettaressa ilmaantuu, nykyajan runollisissa tuotteissa vallitsevaan, niin huomaamme, että kertomarunomme aikuiset ihmiset "mielessään vetivät koko luonnon seuraansa," niinkuin Kantelettaren alkulauseessa mainitaan, "kaikille turhimmelleki aineille hengen ja elämän mielen ja kielen kuvaellen.
Se on metsä, joka tuulessa humisee ja jonka kaikuvissa kammioissa linnut laulaa. Mutta yhtä kysyn teiltä vielä: Mikä on tuo, joka kaukasuudessa haamottaa ja korkeimmalle kaikkia ehtii? 1:N NEITO. Siinähän Kajavan vuori, josta silmä kantaa etäisiin tienoihin. LIISA. Oi kaunoinen vuori, pyhien kaupunkia kuvaellen.
Harmaja mies minulle selitti, kauniisti puhuen, runollisella kielellä kuvaellen, mitä paljon minä, jos minulla vain olisi varjo, voisin matkaansaada tässä maailmassa muka. Käsivarret polveni varassa kätkin kasvot käsiini ja kuuntelin sen kamalan viettelijän puhetta ja olin kahdella päällä ketä enemmän tottelisin: kiusaajaako vai omantuntoni varottavaa ääntä.
Taivassilmin, uppo onnessaan, Kuvaellen kultalaksi maan, Kerjuvanhust' eivät oivalla, Jonk' on koira tieltä haukkunna. Kerjuvanhus seisten tarkastaa: "Nuorten myötä-, vanhan vastamaa. Vaan kun kohtalo tuo kokkaran, Näette taivaan maahan tarttuvan." On viljapellolla kuhilaat Ja varpuset kuhiloissa, Mut yllä laulavi leivonen Ihannemaailmoissa.