United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuulu Menoition poika, sa muist' yli ystävä rakkain, nyt pian lie halu polvia mun halaella akhaijein kerjäten auttamahan; hätä näät ylen hirveä heill' on. Nestorin luo kysymään sinä nyt, Zeun suosima, mennös, haavoitettuna pois ketä toi hän kamppaelusta.
En lepy ennen, en anna ma toisen taivahisista tulla akhaijeja auttamahan, kuin täyttynyt täysin uljaan Peleun poian on toivo jo tuo, johon kerran suostuin päätäni nyökäyttäin sinä päivänä, jolloin polvia kietomahan jumalainen luo Thetis astui, jotta Akhilleus sais hyvityksen, linnojen turma." Lausui noin; helo-olkainen heti totteli Here, harjalt' Idan lensi jo kohti Olympoa ylhää.
Päin rivit Aiast' auttamahan, tuhopäivä jo pääll' on, tuoll' asetuiskeeseen jo hän sortuu; taistelon telmeest' erkane hengiss' ei ikipäivänä; siis väkevästi kaikk' avuks Aiaan luo, Telamonin aaluvan aimon!"
Virkki ja kuulujen kiiti jo ihmisheimojen keskeen, kons' ol' akhaijeja auttamahan hänen kiihtänyt mieltään. Koht' eturintaan riensi ja huus väkevästi Poseidon: "Antaisimmeko taas me, akhaijit, Hektorin voittaa, jotta hän laivat valloittais sekä sais ison maineen? Niinpä hän kerskaten uhkaa nyt, kun on jäänyt Akhilleus laivojen kaarevalaitain luo sydän kiukkua täynnä.
Kaattu on Sarpedon, Lykian lujakilpien päämies, kaitsija maan, Lykian luja turva ja tuomari hurskas; peitseen Patroklon hänet sorti jo ankara Ares. Ystävät, auttamahan! Sitä älkää salliko, että hält' asun veisivät myrmidonit sekä saisivat ruumiin raiskata kiukuissaan, kun akhaijeja niin monen monta surmanneet asehemme on laivain luo merinopsain."
Huhu kuului Hunttilassa, Sanoma Sumerjan suussa Keisarimme kerkiävän, Kulkevan kuningaskullan Linnasta Nevan likeltä, Kaupungista kaukaisesta Manasterin mahtavaisen Valamon on valkamoille Kansoansa katsomahan, Armottomi' auttamahan, Tuskistansa tuike'ista Vanhoja vapahtamahan.
Siksikö, kunnes soi sota luona jo porttien sorjain? Kaattu on mies, joka meist' oli korkean Hektorin verta, Aineias, jalo poika jo Ankhiseen uromielen. Pois sodan riehust' auttamahan nyt kumppani uljas!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Soimaten Sarpedon kävi kimppuun Hektorin aimon: "Hektor, missä on miehuutes, mikä sull' oli ennen?
Eipä nyt Troiaan päin tähyelleet loistavat silmät, sill' ei yhdenkään jumaloista hän astuvan luullut joukkoja auttamahan, ei Troian eikä akhaijein.
Nyt ois tuho vanhuksen toki tullut, vaan heti huomasi tuon sotaärjyinen Diomedes, kaikuvin huudoin pyys avuks aimon Odysseun käymään: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Pois selin vainoajaan pakenetko sa arkojen lailla? Kunp' ei juostessas vain selkään peitsi jo puuttuis! Seis, tule vanhust' auttamahan, uros tuima jot' uhkaa."
Itkien korkeuteen useasti hän silmäsi; silloin Zeus hänt' auttamahan minut taivaast' ain' alas laittoi. Arvannut tämän oispa mun aivoni mielevä aatos, kun lujaporttisen Hadeen luo sai käydä hän käskyn yöst' ylös noutamahan ovikoiraa kaamean Hadeen, eip' yli synkeän Styksin ois hän saapunut jälleen.