United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se ei tule tuo löyly yht'äkkiä puhaltamalla, niin että sorkat ovat palaa, voan noin näet vain verkalleen, yhä lämpimämmin ja lämpimämmin... Ka, kun se tuoksuu tervalle ... enpä oo ikinän' tämmöistä löylyä ... ähhäh, jopahan viimeinni alakaa hik' irtautua ... eihän tässä kohta ennee näe mittään ... nyt en ennee erota kuin hoamuja ... missee sinä oot? ka, sielläkö ... en minä vielä tule.
Nytkin hänelle tietysti naurettiin. No, kah, mittee työ tässä ennee seisotta ... alakakee voan lähtee. Marssi kajahti, ja jono lähti liikkeelle. Mistä se on Antero saanut noin kauniin kukan rintaansa kysyi joku meistä, joiden keskessä hän kulki. Yks ryökkynä antoi. Kaikki kukkasmyyjättäret samoin kuin bufettineidet olivat hänelle »ryökkynöitä», kaikki muut neidit mamsselleja.
KALLE SAVOLAINEN. No neät, kuin myö lähettii kaupunnin kilipa ajosta, niin se olj terve ja niin inteissään, hirnui voan juostessaan, neät, niinkuin juoksja aina'in. HOFFMANN. Puhu asiasta. Mitä turhista verukkeista. KALLE SAVOLAINEN. No elähän hättäile, neät. Asjassahan myö juur' ollaan. Niin, se kompastui neät ja myö molemmat pyllä'yimme moantien oijaan. HOFFMANN. Niin, hevonen ja sinä.
Sieltähän sitä syvänmaita myöten peässöö... myö ollaan kanssa sieltä päin... voan mittee työ sinne määttä? Minulla on sukulaisia siellä. Minua tarkastettiin kuin jotakin epäiltävää olentoa joka haaralta. Ja miesten naamoista olin näkevinäni ihmettelyn sellaisen, että kumma mies tuo, kun lähtee sydänmaita myöten sukulaistensa luo.
Hetken perästä kysyi taas edellinen: Kummank's massikast pannaan? Kumman voan. Edellinen rupesi massiansa kopeloimaan, käänsi sen nurin ja sanoi: Kah kun olikin minun massikkan' tyhjä. Toinen teki samaten ja arveli: Kah kun oli minunkin. No poltetaan kun soahaan. No poltetaan voan. Sitten ukot hyvästelivät ja jatkoivat kumpikin matkaansa.
»Ja isännällähän sitä kuuluu olevan toisenniiloatuista ilon syytä olokoonpa onnee voan!» Uutelan veri kuohahti koskeksi. »Sanonko nyt p:le ja läiskäytän kaikki vasten silmiä niinkuin se on niin loppuu onnentoivotukset ja silmänvilaukset?» Hän kuitenkin muisti olevansa hämäläinen ja hillitsi itsensä.
Poika ei tiennyt, mihin sen pistäisi, käänteli ja katseli sitä vähän aikaa, mutta kun uusi salakka taas tärähti siltaan, paiskasi hän rahan suuhunsa ja lähti juosten noutamaan saalistaan. Olavi meni jälestä, ja Elli kuuli heidän juttelevan sillan päässä. Kyllähän sinun pitäisi saada onki nyt heti paikalla ... eiköhän noilla pojilla olisi siimaa sinullekin antaa? Oit? niillä, voan kun n'ei anna.
RIIKKA. No, no, minä en virka mittään, pijän suuni kii'! Mutta mutta on se lystiä yhtäkaikki, voi, sun Taavetti! Päivää! Onkos täällä Fanny neiti kotona? RIIKKA. Tuolla on salissa, mänkee voan sissään. FANNY. Kuka? Ooh, Ilma! Terve! Milloinka sinä olet tullut? ILMA. Iisalmen laivassa tulin. Ja nyt on niin tulinen kiire, kun vielä tänä iltana täytyy mennä takaisin.
"Turha se on; ei niihin kuitenkaan tarvitse tyytyä kenenkään, joka ei tahdo. Teidänkö nimet tähän pannaan alle?" "Kun nuo ei tuosta ? Pannoo voan!" Ukot lähtivät viemään kuulutusta kirkkoon ja sanomalehden konttoriin. Näyttivät olevan vähän niinkuin jotain vailla, kun eivät saaneet asiasta enemmän "tuumata", vaan piti niin äkkiä ryhtyä toimeen. Lähtiväthän kumminkin.
Tupakoidessaan kertoi Ville kahden tupakannälkäisen savolaisukon keskustelun, kun he maantiellä kohtasivat toisensa kauniina kesäpäivänä. Ukot istuutuivat maantien syrjälle eivätkä pitkään aikaan puhuneet mitään. Näytti kuitenkin siltä, kuin kummallakin olisi ollut jotain sydämellään, vaikk'ei kumpikaan tahtonut panna alkuun. Vihdoin sanoi kuitenkin toinen: Pannaank's tupakaks'? No pannaan voan.