United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä palasin ja katsoin häntä silmiin. "Petyinkö vai teidänkö äänenne huusi nimeäni, kun palasin Dorotheenthalista tuona onnettomana päivänä?" Minä tunsin tumman punan lentävän kasvoihini ja kuumentavan poskiani; mutta viipymättä vastasin hänelle: "Minä se olin, niin minä olin niin levoton " samassa vaikenin, sillä ovi aukeni ja vanha Erdmann astui sisään.
"Eikös hän mennyt tohtoria hakemaan", sanoi eräs, "vaikka sille tielle jäi". "Ja hevosella hän kumminkin näkyi menevän", sanoi toinen. "Hevosella? Teidänkö hevosella?" kysyi Könnilä ravintolan isännältä. "Ei kuin Hovilaisen hevosella, joka juuri sattui olemaan valjaissa", vastasi tämä. "Ei hän tohtoria hakemaan mennyt", sanoi Sivelin" "Näkikö kukaan minne päin hän kääntyi?"
"Eihän meidän kesken kursailemista tarvitse," sanoi hän, "oommehan virkaveljeksiä, minä olen uusi opettaja. Teidänkö omanne tämä puutarha on?" "He, he, kenenkäs muuten?" vastasi vanhus; kaikkia hänen puheitansa seurasi kumakka, rinnan pohjasta tuleva nauru.
Kalisten ja rätisten heitä seurasivat raskaat huolet, mustat mietteet, kovat, katkerat hukkaan menneet toiveet, yksitoikkoiset vuodet, pitkä sarja korvaa viiltäviä soraääniä, jommoisia yksinäinen, onneton elämä synnyttää. Teidänkö, herra? Matkustaja käänsi silmänsä avaruudesta, jota hän oli tuijotellut.
Samassa tuokiossa raotti eräs sävyisän näköinen upseeri oviverhoa, jatkaen puhettansa erään viereisessä huoneessa olevan henkilön kanssa, ja kääntyi vankiin seuraavin sanoin: Teidänkö nimenne on Bonacieux? Niin herra upseeri, sopersi kauppias, enemmän kuolleena kuin elävänä, nöyrin palvelijanne. Käykää sisään, lausui upseeri. Ja hän siirtyi sivulle, jättääksensä kauppiaalle tilaa.
Nuoret katselivat kummissaan tuota rauhallista miestä, joka oli ollut kerrotun tihutyön näkijänä ja Jeanne kysyi: Entäs murhaaja? Paoli Palabretti yski kauan ja jatkoi sitten: Hän katosi vuoristoon. Minun veljeni tappoi hänet seuraavana vuonna. Tiedättehän veljeni, Philippi Palabrettin, rosvon? Jeanne säpsähti: Teidänkö veljenne? Rosvo?
Teidänkö näen siellä harmaina sumuisina haamuina harhailevan tuonen rannalla? Oletteko tekin kuolleet? Kuulkaa melua? Kuolema se on ... musta lintu se siinä tulee. Nyt minun täytyy paeta ... paeta ... paeta ... tahi ... kuolla!» Kovasti ponnistaen nousi houraileva vuoteeltaan; hän astui pari askelta ja kaatui hengetönnä maahan. Päänsä hän satutti sängyn laitaan ja verivirta pulpahti ohimosta.
»Hyvä odotetaan.» Hän kyykistihe puulaatikolle istumaan. »Ja sitten, Regina, tulehan vähän lähemmäksi. Et miellytä minua vieläkään tukkasi » »En ole sitä vielä ehtinyt kammata, herra.» »Tee se siis. » Reginan silmät leimahtivat jälleen aran rukoilevasti häneen. »Teidänkö täällä ollessanne, herra?» sammalsi hän. »Kas, kuinka tekokaino aivan yhtäkkiä!» »En minä siksi, herra »
Gummidge, pudistaen päätänsä ja pyyhkien silmiänsä. "Niin, niin, hyvin taipusa. Minua pahoittaa, että te minun tähteni olette niin taipusa". "Teidänkö tähtenne? Ei se ole teidän tähtenne!" lausui Mr. Peggotty. "
"Mutta miten te löysitte meidät, sir?" sanoi Jessie. "Oh! nyt minä arvaan," lisäsi hän, luoden veitikkamaisen katseen Kenelm'iin ja hymyillen. "Te olette tietysti tavannut Miss Travers'in ja hän on sen teille kertonut." "Te olette oikeassa. Häneltä ensin kuulin että olitte muuttaneet, ja päätin käydä teitä katsomassa ja tulla esitetyksi pienokaiselle poika kaiketi? Teidänkö näköisenne, Will?"