United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja koska siis häneltä en taida mitään saada, niin tulin teidän luoksenne, En minä ole niin rikas että 300 markkaa minulta joutaa järveen". "Vai on jo täällä lähtenyt leviämään tuo väärennys-juttu", virkkoi Sivelin. "No, tuulen nopeudella", vastasi Makkonen. "Kyllä kohta on Hovilassa velkojia niinkuin kirjavia kissoja". Tämä sana näkyi jo toteutuvan.
"Ja jos sillä aikaa joku toinen sinut vie minulta, mikäs minulle silloin tulee eteen; en uskalla ajatellakaan sitä onnettomuutta". "Hm! Kyllähän kaikki minusta köyhästä huolisi, ja minä heistä", virkkoi Anna nirppasesti. "Tiedänpä minä että kauppamies Sivelin on sinuun rakastunut", sanoi Taavi ja katseli tarkasti Annaan. Anna käänsi kasvonsa pois ja nauroi.
"Makeiset", vastasi Sivelin hymyillen, "pyydän neiti Lydian pitämään hyvänänsä, mutta kirjeen tahtoisin takasin. Käärös oli oikeastaan toiselle menevä". "Toiselle?" kysyi Hovilainen suuresti harmistuen; "kenelle toiselle? Annalle ehkä taas?" "En sitä vielä voi teille sanoa", vastasi Sivelin. "Nyt ovat ihmiset hulluiksi tulleet", murisi Hovilainen, nousten ylös ja ottaen lakkinsa.
"Hahah", naurahti hän sitten ja jatkoi pilkallisesti: "Annalle siis oli kirje! Mutta mitä tekin, vanha mies, viitsitte joutavissa kujeilla. Ei Anna ole mikään neiti, ettekö sitä ole tiennyt pikemmin palvelija meillä, kyllä hänet vähemmälläkin olisitte saaneet". "Se on minun oma asiani miten kirjoitan ja käytän itseäni naisia kohtaan", vastasi Sivelin työlästyen.
Näin mutisten hän läksi toimittamaan uutisia kumppaneilleen, mutta tultuansa pihaan näki hän toisia vieraita taas tulevan. Könnilän isäntä ja pankin asiamies olivat paljon myöhemmin kuin Sivelin lähteneet kaupungista, vaan koska viimeksimainittu oli tilannut heille hevoset joka kestikievarissa, olivat he näin sukkelaan tänne ehtineet.
"En minä tästä käänteestä kovin sure", vastasi Lydia. "Mielelläni minä suon Annalle koko Sivelinin". "Tyhmeliin hänen pitäisi olla nimeltänsä, eikä Sivelin", sanoi isä. "Mutta tuoppas tänne kirje ja konvehtirasia ennenkuin Anna tulee". "Mutta mitenkäs ne nyt annamme hänelle, ett'ei erehdystä huomattaisi.
Veistelin talvella soutuveneen, sivelin siihen ruskean tervan toukokuun paahteessa, lounastuulen liehtoessa kesää, tein sille telat uuden uimahuoneen viereen sorvasin talvipuhteella rukin sijansa katsojaa odottamaan, höyläsin sukset, raudoitin kahden istuttavan reen ja kahden ajettavat rattaat oli kasvatettu kotivarsasta nuorikolle nimikkovirkkukin.
"Mitäs siihen sanot, Olli", sanoi Miina niinpiankuin miehensä oli ovesta astunut, "kun Sivelin on kosinut Lydiaa?" "Mitäs minä siihen sanoisin," vastasi Olli, teeskennellen välinpitämättömäksi; "minulla on Lydian naimiskaupoista ollut harmia kyllä, en niihin hopussa nenääni pistä", ja samalla luki hän halullisesti kirjeen, minkä Miina hänelle oli antanut.
"Mistä kuulin no, tapasin tieltä erään tuttavan, joka sinne päin viittaili, senpätähden kohta käännyin takasin", oli vastaus. "Mutta olehan huoleti, ei vielä tiedetä muuta kuin että Sivelin oli lähettänyt lahjan Annalle, vaan ei tiedetä kuka sen vastaanotti. Kyllä tuo Sivelin on helkkarin hölmö. Ma häntä niin heittiöksi olisi luullut. Vai mitä siihen sanot, Lydia?"
Pikimmältään pisti mieleen se itsekäs ajatus, että jos Anna todellakin on paennut, niin ei saanut häntä Taavi enemmän kuin Sivelin itsekään mutta sen hän paikalla poisti ja toivoi sydämestänsä, että Anna ei olisi lähtenyt teille tietymättömille, vaan että hän olisi Emman luona, ja että hän saisi Taavinsa ja onnellisuutta runsain määrin elämässään. Lydia itki katkeria kyyneleitä kamarissaan.