United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, niin, neiti Hoving, te häntä sinne houkuttelitte yksissä tuumin veljenne kanssa laittakaa nyt myöskin, että kaikki tulee taas entiselleen. Teille se saattaa onnistua paremmin. Te olette nainen ja ymmärrätte paremmin muita naisia. Ja sitä paitse te vielä olette niin »kauhean viisas ja järkevä», niinkuin Sylvi sanoo.
Niin, minä todellakin käsitän, että se on mahtanut olla suloinen, rauhaisa aika. Minä en voi käsittää, miten veljenne saattoi erota teistä, Asta! Alfredhan meni naimisiin. Eikö se teistä tuntunut raskaalle? Tuntui, alussa. Minusta tuntui, että olin kerrassaan menettänyt hänet. Vaan, onneksi, niin ei käynyt. Ei. Vaan kuitenkin. Miten hän voi. Mennä naimisiin, tarkoitan.
"Se on, sanon ma, suora puhe ja siihen vastaan minä suoraan: en rupee semmoisiin... Mutta", lisäsi hän vähän ajan kuluttua "mitäs antaisitte?" "500 helisevää kolikkoa on palkkasi". "Entäs veljenne...?" "Hän sairastaa, niinkuin tiedät, keuhko-tautia; minä olen vasta käynyt häntä katsomassa. Hänestä tekee kuolema lopun ilman meidän avuttamme".
Jos ensi kerran minun kanssani puhuessanne ette muuta tarkottanut, kuin nyt sanotte, niin miksi niin välttämättä tahdoitte, ettei veljenne saa sitä kuulla? Eihän varotuksessanne ole mitään, jota hän tai joku muu voisi moittia." "Veljeni pitää hyvin tärkeänä, että tilan omistaja asettuu siihen asumaan, sillä hänen mielestään sillä on suuri merkitys nummella asuville köyhille.
Vakavalla äänellä sanoi hän: "Kreivi, me tiedämme mihin teidän veljenne ensimäinen puoliso on joutunut. Me tiedämme sen! Hän, Litvalainen neito, jonka Jumalan alttarin edessä, ihmisten edessä veljenne Aksel otti vaimokseen ja hänen semmoisena tunnusti, hän, tuo orpo nainen, joka niin hellästi Akselia rakasti, hän seisoo tässä hän on minä!
Minkä jalon työn mies voi toimittaa, kun halpa himo ei tee hänen mielensä alakuloiseksi! Ettekö sydämessänne toivo joskus pääsevänne jälleen itsenäisiksi?" "Sitähän me puuhailemme, armollinen herra", vastasi indiani, "eikä se päivä ehkä enää ole kaukana, jolloin veljeni miehissä tekevät kapinan". "Ymmärrän kyllä. Te puhutte siitä salaisesta sodasta, jota veljenne valmistavat vuorillaan.
Pyydän teitä muistamaan, että tilimme on vain lykätty eikä päätetty! virkkoi kreivi Bernhard synkästi. Sitä toivon minäkin, jos on vähänkään jumalallista oikeutta olemassa, vastasi Sprengtporten. Miksi luulette, että tuo nuori mies, teidän veljenne, jonka toissapäivänä näin ensi kerran ja jonka kanssa en ole vaihtanut poikkipuolista sanaa, haki meidät käsiinsä ja lensi kuin ampiainen silmilleni?
GRANSKOG: Sitte rakastan minä teitä. KERTTU: Ja käytätte häntä välikappaleena minulle kostaaksenne? GRANSKOG: Kostaa on niin ruma sana. KERTTU: Kostaa, kostaa, sitä te juuri tahdotte, kostaa minulle siksi, että annoin teille rukkaset ja menin naimisiin teidän veljenne kanssa. Ettekö te jo ole tarpeeksi kostanut? GRANSKOG: Te käsitätte minut aina väärin, Gertrud. KERTTU: Väärin!
Minä tulin hänen luoksensa neljännestä yli kahdeksan; hänen kuninkaallinen korkeutensa nyrpisti nenäänsä, jonka vuoksi puolustin viipymistäni sillä, että olin kirjoittanut sinulle. Kuinka voi teidän kaunis veljenne? sanoi hän yht'äkkiä. Hänen majesteettinsa kuninkaan luona kaikki voivat hyvin, vastasin minä.
Te olette veljenne tyttärelle äidin sijainen, valmistakaa hänen mielensä ja sydämensä tulevaa muutosta varten hänen ja minun keskenäiseen suhteesen katsoen.