United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta kun Muttinen näin filosofoi ja huokaili, ja ruikutti, ja valvoi yöt, ja kulki vedet silmissä ja oli kyllästynyt ihmisen elämään, silloin tämä Bongman, niin, ennen nauramani, menetteli kuin elävä ja terve mies, kun syttyy tulipalo tai kun hän joutuu hankalaan rahapulaan: jos ei ole kolikkoa taskussa, millä päivänkin elää, hän hankkii ensi hätään edes jotakin, ja sitten vasta ajattelee suurempia afääreitä.
Matti, Elsa ja mummo seisoivat siinä myöskin, mutta erittäin totisina ja tarkkaavaisina. Vihdoin kun huutokaupan pitäjä kehoitti heidän alkamaan, eikä aikaa hukkaan kuluttamaan, sanoi muudan kalastaja jotain hintaa puheen aluksi. Mummo odotteli, sanooko vielä joku muu mitään. Jopa lisääkin joukosta muudan pari kolikkoa, silloin lisäsi mummokin vähän ja vasara putosi.
No, sieltä Liisan kassoja kun katseltiin, niin löytyi hopeaa ja kolikkoa yhteensä 3 markkaa ja 16 penniä. Ne ovat ihan pennejä nuo kuusitoista. No tuohon saa täytteen, sen 12 penniä, jos ei muuten, niin pennin aina talosta tai kahdesta talosta.
Varastamista, täydensi Matti ja jatkoi: katso vaan äijän tyytyväistä muotoa, päätä siitä, kaipaako hän edes kolikkoa aarteestansa. Ei se siltä näytä, mutta jos hän tarkastaisi eli, niinkuin sanotaan, pitäisi revisjoonia pankissa siihen aikaan kun laina on ulkona?
Etkö katsota kättäsi? *Tyttö*. En, minä tahtoisin vain rahaa. *Preciosa*. Me olemme mustalaistyttöjä ja sen tähden meidän pitää saada katsoa kättäsi ja ennustaa sinulle. Kas niin, anna nyt kätesi, se maksaa vain yhden kultakolikon. *Tyttö*. Hyvä, armelias neiti, ei minulla ole yhtäkään kolikkoa. *Preciosa*. Samapa se, kyllä minä köyhille teen sen maksuttakin.
Ei, Jumala varjelkoon! se, joka pitää oppia halpana, joutukoon turmioon oppimattomuutensa vuoksi. Kymmenen kolikkoa! Melkeinhän minua hävettää tarjota tuommoista mitätöntä summaa Toinettelle uuden rintasoljen ostamista varten.»
Tuossa kolme kolikkoa sinulle; ummista silmäsi, poikaseni, ja sano, ettet nähnyt minua. Hyvästi! FLAMINIUS. Mitä? Onko maailma niin muuttunut? Me eläväiset elämmekö vielä? Pois, musta halpuus, hempijäsi luo! LUCULLUS. Ha, ha! Nyt näen, että olet narri ja aivan omiasi herrallesi. FLAMINIUS. Ne nuokin rovot sua kärventäkööt! Sulattu kulta kadotukses olkoon, Sa ystävän vain paise, et hän itse!
"Se on, sanon ma, suora puhe ja siihen vastaan minä suoraan: en rupee semmoisiin... Mutta", lisäsi hän vähän ajan kuluttua "mitäs antaisitte?" "500 helisevää kolikkoa on palkkasi". "Entäs veljenne...?" "Hän sairastaa, niinkuin tiedät, keuhko-tautia; minä olen vasta käynyt häntä katsomassa. Hänestä tekee kuolema lopun ilman meidän avuttamme".
Jolsan Matti ei vastannut mitään tähän, hän vaan siinä seisoa töllisteli... Konrad alkoi taasen kulkuansa. Hän tunsi miehen, jolle oli ehdoituksen tehnyt; hän tiesi, että kytevä säkene, kun se saa palaa omia aikojansa, vihdoin sytyttää ilmi-tulen. Hän ei tässä pettynytkään. "500 kolikkoa! Milloin saan minä ne, jos ?" "Niin pian kuin poika on kadonnut".