United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Havaitessani ettei hänen vihaansa käynyt hillitä, rupesin tekemään vastarintaa ja annoin hänelle samaa takaisin, niin että tilimme oli jotenkin tasainen kun me vihdoin kovasti taisteltuamme kaaduimme yhdessä nurin taistelutantereelle.
Pyydän teitä muistamaan, että tilimme on vain lykätty eikä päätetty! virkkoi kreivi Bernhard synkästi. Sitä toivon minäkin, jos on vähänkään jumalallista oikeutta olemassa, vastasi Sprengtporten. Miksi luulette, että tuo nuori mies, teidän veljenne, jonka toissapäivänä näin ensi kerran ja jonka kanssa en ole vaihtanut poikkipuolista sanaa, haki meidät käsiinsä ja lensi kuin ampiainen silmilleni?
Kuinka paljon olettekaan jo minun hyväkseni tehnyt. Jollei olisi teitä... hän aikoi jotain sanoa, ja hänen äänensä vavahti. No te ette nyt ainakaan saa kiittää minua, sanoi Nehljudof. Miksi tässä tiliä tekisimme? Meidän tilimme on Jumala laskeva, sanoi Katjusha ja hänen silmänsä kiilsivät kyyneleisinä. Kuinka hyvä te olette, sanoi Nehljudof.
Couteauska kertoi, että hän oli tullut yöjunalla imettäjälauman kanssa ja että hän oli heti lähtenyt asioilleen, kun oli saanut heidät Roquepinekadun varrella olevaan taloon. "Minä aijoin juuri käydä rouvan luona pistäydyttyäni ensin täällä katsomassa Célesteä. Mutta koska te olette täällä, niin voimmehan me tehdä tilimme tältä kuukaudelta täälläkin, jos teitä haluttaa."
Kussakin reessä istui mies tai pari ja auringonvalossa välähtelevistä aseista päättäen olivat he juuri Kolkalla mellastaneita venäläisiä. »He näkyvätkin olevan siksi kohteliaita, että tulevat itse meidän luoksemme», sanoin minä Juholle; »sitä parempi, että saamme täällä noiden ynseiden saarelaisten nähden suorittaa tilimme heidän kanssaan.»
"Odotahan toki edes, muija, siksi kun tilimme on selvillä. Olenhan sinulle velkaa sekä palkkaa että juomarahoja." "Ja sekin on taas sinun hupsun pääsi keksintöjä. Mitä palkkoja tahi juomarahoja minä muka ottaisin sinun äitisi pojalta, kun se vainaja minua syötti, ja vaatehti ja katoksensa alla suojeli aivan kuin omaa siskoansa?"
On aika, sanoi tuo vanhus, kaikkien ollessa koossa ja teetä juodessa kokoussalissa, että me teemme tilimme. Vanhuus on nyt tarttunut minuun, ja minä huomaan, ett'en minä saata elää kauan täällä. Frans ja Emma syleilivät itkien tuota vanhusta.
Elina, sano äidillesi kaikki! Ja te, Inger-rouva, olkoon tilimme unohdettu. Olkaa jalomielinen ja vaiti! Uskokaa minua: te olette minulle kiitollinen ennenkuin päivä nousee. Kas niin! Ymmärrän hänet! Nils Lykke ? No ? Hän kolkutti oveeni ja asetti tämän sormuksen sormeeni. Ja rakastaa sinua koko sydämestään? Niin hän sanoi, ja minä uskon häntä. Kauniisti tehty, Elina!