United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka paljon olettekaan jo minun hyväkseni tehnyt. Jollei olisi teitä... hän aikoi jotain sanoa, ja hänen äänensä vavahti. No te ette nyt ainakaan saa kiittää minua, sanoi Nehljudof. Miksi tässä tiliä tekisimme? Meidän tilimme on Jumala laskeva, sanoi Katjusha ja hänen silmänsä kiilsivät kyyneleisinä. Kuinka hyvä te olette, sanoi Nehljudof.
Keskellä seisoi ylimystö: tilanomistaja vaimonsa ja merimiespuseroon puetun poikansa kanssa, maapoliisi, telegrafisti, kauppias punareunaisissa saappaissaan, kylänvanhin kunniamerkkineen ja, oikealla alttarilavalta, tilanomistajan rouvan takana, Matrjona Pavlovna sinipunervassa, monelle vivahtavassa hameessa Ja valkoisessa, reunustetussa vaipassa, ja Katjusha valkoisessa puvussa, poimutetussa liivissä, vyötettynä sinisellä nauhalla, punanen rusetti mustassa tukassa.
Nehljudof istui pingoitetuissa ratsastushousuissa, valkoisessa paidassa tuolin käsinojan päällä, nojautuen tuolin selustimeen ja nauroi jollekin asialle. Heti hänet tunnettuaan Katjusha koputti palelevalla kädellään ikkunaan.
Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen jälleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille permantopalkeille, jotka eivät narisseet, meni edemmäs ja tuli aivan Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha nähtävästi ei nukkunut, koska hänen hengitystään ei kuulunut.
Ja hän teki tämän voimain ponnistuksen, huusi avukseen sen Jumalan, jonka oli eilen sydämmessään tuntenut; ja Jumala heti ilmaisi itsensä hänessä. Hän päätti heti sanoa kaikki. Katjusha! Minä tulin pyytämään sinulta anteeksi, mutta sinä et ole vastannut minulle oletko antanut anteeksi vai annatko milloinkaan, sanoi hän ruveten yhtäkkiä sinuttelemaan.
Mutta kun hän jo teki lähtöänsä, ja Katjusha, seisten tätien kanssa portailla, saattoi häntä mustine, vähän kieroine, kyyneleisine silminensä, tunsi hän kuitenkin luopuvansa jostakin ihanasta, kalliista, joka ei koskaan voisi enää uudistua. Ja hän tuli hyvin surulliseksi. Hyvästi, Katjusha, kiitos kaikesta, sanoi hän Sofia Ivanovnan pitsimyssyn ylitse, istuutuen rattaille.
Minun pitää ehkä lähteä? sanoi hän huomattuaan että englantilainen odottaa. En jätä vielä hyvästi teille, minä tapaan vielä teitä, sanoi Nehljudof tarjoten hänelle kättä. Antakaa anteeksi, sanoi Katjusha tuskin kuuluvasti.
Palattuaan kirkosta Nehljudof söi tätien kanssa pääsiäisaterian ja, kuten rykmentin tapa vaati, joi vahvistukseksensa ryypyn ja viiniä ja meni huoneeseensa maata, nukkuen heti vuoteellensa riisuutumatta. Hän heräsi kun ovea koputettiin. Ja koputuksesta tuntien, että se oli Katjusha, hän nousi istuilleen venytellen ja silmiään hieroen. Sinäkö Katjusha? Tulehan sisään, sanoi hän nousten seisoalleen.
Heiltä hän tuli sisäpiiaksi eräälle poliisille, vaan pysyi tässä paikassaan ainoastaan kolme kuukautta, sillä poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi häntä ahdistella, ja meni kerran niin pitkälle, että Katjusha vimmastui, sanoi häntä pöllöksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkäsi häntä rintaan, niin että hän kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta röyhkeyden vuoksi.
Ja Nehljudof, ikäänkuin kyyristäytyi kokoon, odottaen iskua. Mutta Katjusha ei ollut tuntenut. Hän vaan rauhallisesti huokasi ja taas alkoi katsoa puheenjohtajaan. Nehljudof huokasi myöskin. »Voi kun tästä pääsisi pikemmin», ajatteli hän. Hän koki nyt samaa kuin metsästyksessä, kun haavoitettu lintu on tapettava: tuntuu ilkeältä, sekä säälittää että harmittaa.