United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Nyt luulen jo teidän, hyvä naapuri, käsittävän, ett'ei tuo koston pyyntö ensinkään luonnistunut eikä saattanut Lukulan torppaa teidän käsiinne, saadaksenne siellä vielä ilkeämmästi kostaa aivan viattomille ja paljoa paremmille ihmisille, kuin itse olettekaan", sanoi Jäykkälän isäntä naapurillensa.

"Ajatteletko, mihin asemaan minut asettaisit noilla houreillasi?" virkkoi Helena. "Sitä et varmaan ole ajatellut, ja sen vuoksi annan sulle typeryytesi anteeksi, kun et vasta avaa suutasi tässä asiassa". "Minä en ajattele muuta kun että minulla on oikeus pyytää lapseni takaisin ja teidän on velvollisuus antaa minulle lapseni, vaikkapa olisitte vielä isomman talon emäntä, kuin olettekaan.

Arvaahan sen että siitä tulee halvaus. Miksi ne siis lähetetään näin? Sen voitte kysyä heiltä. Kukas te oikeastaan olettekaan? Minä olen syrjäinen. Vainiin... Nöyrin palvelijanne, minulla ei ole aikaa, sanoi lääkäri nykäisten kiukkuisesti housunsa alas ja meni sairasvuoteiden luo. No kuinka sinun asiasi ovat? kysyi hän vinosuiselta, kalpealta mieheltä, jonka kaula oli siteissä.

Katselin ääneti ja ihmeissäni tuota paperia ja sitä harmajata miestä, vuoroon kumpastakin. Hän oli sillä välin pistänyt muutaman uuden kynän veripisaraan, joka oli kädelläni, orjantappuran oka muuan kun oli sitä äskettäin haavottanut. "Kuka te olettekaan?" kysyin vihdoinkin. "Vähät siitä kuka olen," vastasi hän, "ja eikö näy päältäkin päin?

Jalo ystävä, kuinka paljon te olettekaan tehnyt minun hyväkseni! lausui Julia kyynelsilmin. Olenpa kyllä vähän ... olisi tyhmää teeskentelyä sitä kieltää, vastasi Albert. Mutta mitä minä voin tehdä teidän hyväksenne ja millä voin teille kaiken palkita?

Ei, minä en voi katua sitä, että olen päässyt näkemään koko teidän sydämenne! Ah, minkälainen mies te olettekaan! Syleilkää Minnaanne, onnellista Minnaanne! mutta juuri teidän kauttanne onnellista! v. Ketä vastaan? Parhainta tuntemattomista ystävistänne. v. Mitä?

Te saisitte vain joka minuutti tuntea, että teidän vieressänne sykkii kiitollinen, niin kiitollinen, lämmin sydän, joka teille... Oi, Nastjenka, Nastjenka! Mitä olettekaan te tehnyt minusta!"

Et kai sinä tässä lesken sänkyä makaa koko ikääsi ... noin pulska ja verevä ihminen kuin sinä, Mailiisa. ... Ei tuollaisia lennäkään joka pojan syliin! Osaattepa te, Tapani, mielistellä!... En olisi uskonutkaan! Mikä tyttöjen narraaja te olettekaan nuorena ollut, kun minutkin nyt ihan väkisin tahdotte naittaa. En viitsi kuunnella pilaa vakavasta asiasta.

"Voi, miten kiltti olettekaan, tohtori!" huudahti rouva Stork, äkkiä nousten tuolilta ja rientäen häntä vastaan, "niin, meidän tohtori on sentään herttaisin ihminen, mikä löytyy..."

Tämän hyvän, ilosta itkevän neekerin ilmautuminen saattoi heidätkin itkemään, niin etteivät saaneet sanaa suustaan. Kun Domingo oli saanut heidät tajuihinsa, huudahti hän: "Oi rakkaat nuoret valtijaani, mihin levottomuuteen olettekaan saattaneet äitinne! Kuinka he hämmästyivät, kun eivät kirkosta palattuaan löytäneet teitä!