United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOINI. Anna se hänelle anteeksi, Gertrud. Hän ei voinut hillitä palavaa rakkauttaan. KERTTU. Tokko lie kätein ollunna ies oikein puhaskaan. Kottoo lähteissäin kyllä hankasin vennään saippuan ja hiekan kanss', mutta tuolla kievarissa siittä likkaantuivat toas uuvelleen, kun menin navettaan lehmiä kahtomaan. TOINI. Ei herrassööding Ryynänen siihen katso, koska se kumminkin oli sinun kätesi.
Samallainen keskustelu oli usein Guldborgin ja häntä ympäröiväin välillä, ja tämä hyvänluontoinen vaimo alkoi juostua tuumaan, vaikkei hän vielä voinut antaa varmaa lupausta. Mutta nyt tuli tulopäivä ja Gertrud astui hänen huoneesensa häntä noutamaan, kädessänsä rahi, jolla Valdemar saisi seisoa; poika pyysi ystävällisesti, ja nyt ei hänen äitinsä enää voinut kieltää.
KERTTU: Oo, älkää olko vaatimaton. Teidän Don Juan-lahjanne ovat kyllä tunnetut. Kuka nainen voisi teitä vastustaa! GRANSKOG: Rakas Gertrud: Minä huomaan, että teillä on tänään paljon myrkkyä varastossanne. KERTTU: Mistä te arvasitte? Katsokaa, voitte lukea reseptinkin. GRANSKOG: Mistä asti te olette ruvennut säilyttämään myrkkyjä pöytälaatikoissa?
GRANSKOG: Kuka? KERTTU: Johan Wilhelm. Tunti sitten. Halvaukseen. GRANSKOG: Tänä yönä tekee siis kuolema heinää. KERTTU: Hän tahtoi kuolla meidän kanssamme. Viktor! Minne sinä menet? GRANSKOG: Hyvästi Gertrud! KERTTU:
Pojalles vahti laita, hyvä Gertrud. Elävän patsaan saakoon tämä hauta. Me kohta levollisen hetken saamme; Siks kärsimällä kaikki kantakaamme. Toinen kohtaus. Sali linnassa. HAMLET. Sen verran siitä. Toiseen kohtaan nyt; Viel' onko muistissasi kaikki seikat? HORATIO. Niit' enkö muistaisi ma, prinssi hyvä?
KUNINGAS. Miks, Laertes, Noin raivoat kuin hiisi? Gertrud, anna Sa hänen olla; älä yhtään pelkää: Niin kuningasta suojaa taivaan vallat, Ett' aikeensa kun petturi vaan huomaa, Niin tahtons' oiti raukee. Sano mulle, Laertes, miks noin raivoss' olet? Gertrud, Sa anna hänen olla. Haasta, mies! LAERTES. Miss' isäni on? KUNINGAS. Kuollut. KUNINGATAR Hän on syytön.
GRANSKOG: Kohtalo leikkii meidän kanssamme kuin tuuli kuivaneilla lehdillä. Huomaatko sinä sen, Gertrud? KERTTU: Ei minun kanssani enää. GRANSKOG: Eikä minun. KERTTU: Viktor! GRANSKOG: Mitä? Mikä sinun on? KERTTU: Minä tunsin jotain kovaa sinun povellasi? Mikä se on? GRANSKOG: Mistä sinä olet noin saanut sormesi musteeseen, armaani? Katso nyt! KERTTU: Minä aavistan Viktor! katso minua silmiin?
GRANSKOG: Oli. Sinun luvallasi, Gertrud. KERTTU nyykähyttää päätään. GRANSKOG: Hän oli hyvä, mutta heikko. KERTTU: Niin, niin. Mitä te sanoittekaan? Minä en oikein kuullut. Ai, te tahdoitte sanoa hyvää yötä. Niin, niin. Minuakin tuntuu väsyttävän. Paljoko kello on? GRANSKOG: On jo myöhäistä. KERTTU: Hyvästi, kiitos käymästä. Missä Alli mahtaa olla, kun hän ei tule jäähyväisiä sanomaan?
GRANSKOG: Mutta kuka varjelee minua, jos minä puhun totta? KERTTU: Minä. GRANSKOG: Ettekä sylje minua silmille? KERTTU: En. GRANSKOG: Huomenna ilmoitan minä tarkemmin. Mutta minun täytyi välttämättömästi näyttää Maijullekin uutta viuhkaani. Menemmekö? GRANSKOG: Mennään. Näkemiin asti, Gertrud. KERTTU: Te laskette vaarallista leikkiä, arkkitehti Granskog. Esirippu. TOINEN N
GRANSKOG: Niin, näettekös, minä olen Johan Wilhelmin veli. Hän osasi puhua vielä paljoa paremmin. KERTTU: Herra arkkitehti: Miksi te tulitte minun luokseni? GRANSKOG: En samasta syystä kuin viime kerralla. Muistatteko te sen kerran, Gertrud? KERTTU: Sillä kertaa te olitte hävytön. Vaikka tiesitte, että minulla juuri oli ollut niin suuria suruja. GRANSKOG: Siksipä juuri.