Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
GRANSKOG: Sitte rakastan minä teitä. KERTTU: Ja käytätte häntä välikappaleena minulle kostaaksenne? GRANSKOG: Kostaa on niin ruma sana. KERTTU: Kostaa, kostaa, sitä te juuri tahdotte, kostaa minulle siksi, että annoin teille rukkaset ja menin naimisiin teidän veljenne kanssa. Ettekö te jo ole tarpeeksi kostanut? GRANSKOG: Te käsitätte minut aina väärin, Gertrud. KERTTU: Väärin!
KERTTU. Ett'ei tuota Amelita ole kukkaan kosinna. Mistä tiedät, ett'ei minua kukaan ole kosinut? KERTTU. Noo, siitä voan sen pjäätän, kun oot jäänynnä vanhaks' piiaks'. TOINI. Minä vanha piika? Ooh, Gertrud, että sinä voit minua noin loukata! HEIKKI. Neiti Virnes laskee tietysti leikkiä. Eihän neiti Sidensnöre vielä mahda olla kahdenkymmenenkään ijässä.
KUNINGAS. Oi, Gertrud, lähtekäämme! Ennenkuin päivä kukkuloita kultaa. Hän laivall' on; tuot' ilkityötä täytyy
Siis ei kellään ollut mitään muistuttamista, kun syksyllä kuulutettiin pyhään avioliittoon "kunniallinen talonisäntä, nuorimies Matti Pelkonen ja piika, siveä neitsyt Gertrud Schwarz, molemmat Haapajärven kylästä". Kuulutusta seurasi sitte häät ja häitä onnellinen avioelämä.
Silloinpa yht'äkkiä eräs nainen huusi häntä nimeltä, rukoillen: »Durward, Durward! Auttakaa pyhän Neitsyen tähden!» Durward käänsi päätään ja heti tunsi Gertrud Pavillon'in, jolta päällysvaate oli olkapäiltä revitty, ja jota eräs ranskalainen sotamies väkisin tempasi puoleensa.
GRANSKOG: Minä tiedän jalomman. KERTTU: Kuka? GRANSKOG: Esimerkiksi minä. KERTTU sylkee häntä silmille. GRANSKOG: Te olette saanut huonon kasvatuksen, Gertrud. KERTTU: Se ei ole totta. Minä en ole saanut kasvatusta ollenkaan. Minä olen itse itseni kasvattanut. GRANSKOG: Sitten täytyy minun nähtävästi ruveta täydentämään teidän kasvatustanne. KERTTU: Koettakaa! GRANSKOG: Minä alan heti.
Gertrud kiipesi hänen syliinsä ja nyki hänen viiksiään, "höyheniä", kuten hän sanoi; hän ihmetteli suuresti, miksi kaikilla sedillä oli "höyheniä" kasvoissaan, ja hän tutki hyvin mielellään lähemmin tätä ihmettä. Sonja, joka oli järjestyksessä toinen, asettui hänen olkapäätänsä vasten ja toisteli: "pikku isä pikku isä..." Mai seisoi äänettömänä hänen vieressään ja piteli hänen kättään omassaan.
KERTTU: Siitä asti kuin minä opin näkemään myrkyn ihmisten sydämmissä. GRANSKOG: Ja mitä te aijotte sillä tehdä? KERTTU: Mistä minä sen tiedän! Ehkä myrkytän minä itseni, ehkä jonkun toisen. Miten minua huvittaa. GRANSKOG: Kohtalo on ollut kova teitä kohtaan, Gertrud. KERTTU: Kohtaloa vastaan minulla ei ole mitään muistuttamista. Sen kanssa tulen minä aina toimeen.
Toisten pienten tyttöjen ei koskaan juolahtanut mieleenkään tuntea kateutta Mai-siskoa kohtaan; heidän mielestään oli Main etuoikeutettu asema aivan luonnollinen asia, se oli yhtä luonnollista kuin että Mai oli pitkä ja hoikka, Sonja ja Gertrud pyöreitä ja pehmeitä kuin lankakerät, ja pikku Märta punainen ja pullea kuin kirsikka.
Minä ajattelin: Hän on veljensä veli. GRANSKOG: Gertrud! Millä olen minä ansainnut tämän verisen ivan? KERTTU: Yhtä verisellä ivallanne minusta. GRANSKOG: Mutta, Herran tähden, tiesihän koko maailma, että te seisoitte hänen takanaan. KERTTU: Ja tiesi myös koko maailma, että te seisoitte hänen edessään. GRANSKOG: Se ei selitä hänen voimaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät